Leivoin koiralle joulupiparit! Se on ainoa, jolle ne oikeastaan maistuvat. Pipareiden leipominen on meillä sikäli turha jouluperinne, koska näin käy aina. Tai no, tuleehan siitä hyvä jouluinen tuoksu.
Koska suurin osan pipareista jää syömättä, voi ne hyvällä omalla tunnolla tehdä kaupan valmiista taikinasta. Tänä vuonna suurin osa taikinasta kului piparilyhtyyn/-torniin/-linnaan. Tästä arkkitehtuurinepäihmeestä täällä myöhemmin.
Leipomispuuhaan täytyi tietysti pukeutua teeman mukaisesti eli piparimekkoon. Sopiva asu kotikäyttöön, kylille tässä ei tulisi lähdettyä.
Tämän helppotekoisen piparilyhdyn ohje löytyi pari vuotta vanhasta Kotivinkistä. Ensin leivotaan kahdeksan kappaletta n. 4,5 x 15 cm kokoista levyä, jotka nostetaan pellille. (Tähän lyhtyyn meni vain kuusi levyä, mutta onneksi oli varakappaleita, koska yksi levyistä hajosi.) Levyihin painetaan pienillä muoteilla kuvioita ja sitten levyt sekä pienet pipariosat paistetaan. Jäähtyneet osat koristellaan omien mieltymysten ja näkemysten mukaisesti ja kiinnitetään yhteen sulatetulla sokerilla. Lyhdyn kokoamisessa apuna voi käyttää säilyketölkkiä. Sulanut sokeri on todella kuumaa, joten sen kanssa on oltava varovainen.
Muutamana iltana kynttilä on nyt palanut lyhdyssä ja hyvin on lyhty kestänyt kasassa. Kynttilän lämpö ei ole irrottanut sokerisaumaja vaan voimistanut piparintuoksua ja saanut sen leijumaan ilmassa. Ihanaa!
