Pieni suuri onni

Kevätaurinko, kiireetön aamu, kummitytön leipoma leipänen aamupalalla. Onni syntyy pienistä. Pääsiäinen on sujunut leppoisan lempeästi rauhoittuen. Pienien ja suurien vieraiden seurassa.

Eilen ja tänään...

ja erilainen näkemys.

Kumpi parempi?

Mies valitsi tämän. Perusteluna: keväisempi ja aurinkoisempi.

Oma valinta. Perusteluna: intensiivisempi.

Pää täynnä ajatuksia ja ideoita ja toisaalta taas täysin tyhjä. Rauhattomuutta, levottomuutta ja runsauden pulaa ja toisaalta sekavaa ja loppuen lopuksi ei mitään. Vaikeutta pysähtyä. Ja pysähtyä pitäisi, jotta saisi selkeyttä. Tällä hetkellä olen ehdottomasti sitruunankeltainen. Toisaalta ylienerginen, toisaalta lamaantunut.

Luotan siihen, että ideat maailmasta ei lopu niin kauan kuin on elämää, mutta toisinaan on hetkiä, että tuntuu, että kaikki on jo keksitty. Mitään ei kannata aloittaa, mitä siitäkin tulee? Pikkujutut muistutti aiemmin virkkaukseni kanssa, että prosessi on tärkeä. Pitäisikö lopputuloksen sijaan keskittyä prosessiin, ei valmiiseen? Voisi luopua niistä tavoitteista, joita on asettanut ja joita pelkää, ettei voi saavuttaa ja siksi ei uskalla edes aloittaa.

Minuus tuolilla