
Päivä on sateinen ja siksi energialtaan hidastempoinen. Minun piti tänä kesänä tutkia Matissea, mutta kirjastosta nappasin mukaani myös Anna Kortelaisen Puolivilli puutarha, Albert Edelfeltin Haikko. Sitä olen nyt selannut. Puolivilli puutarha kuulosti tutulta, ihminen tarttuu helpommin tuttuun kuin tuntemattomaan. Anna Kortelainen on mielenkiintoinen, lahjakas, sivistynyt. Mutta taas yksi, johon en ole tarpeeksi ennättänyt tutustua, täytyy paikata aukkoja sivistyksessä (ellei totaalista mustaa aukkoa).
Minäkin vaalin mielessäni, ajatuksissani, kuvitelmissani maanpäällistä paratiisia ja ikuista kesää, muistoissa mummolan kesät.
Nostalgia on kaipuuta menneeseen aikaa, ainaista ikävää siihen minkä ihminen on menettänyt. Senkin opin kirjasta.
Siihen, että prosessoin elämään heittäytymistä ja nauttimista versus suorittamista, kolahtavat sanat kirjasta....Vuodenkierto ja siihen liittyvä tapakulttuuri ovat näkyvä osa elämäntyyliämme. Jokaiseen vuoteen liittyy perinteitä ja tapoja jaksaa monotonista arkea, kesäsuunnitelmia, syyshankkeita, talven taitekohtia ja kevään odotusta. Näihin lomittuu myös työn ja vapaa-ajan suhde, tapamme tai ainakin pyrkimyksemme antaa itsellemme vapautta ja joutilaisuutta. Varsinkin kesällä joutilaisuus saa näkyäkin. Elämäntyyli on elämäntapamme vertauskuva, joka kertoo jotakin persoonastamme ja maustamme.
Kuvassa Mansikoita vuodelta 1890. Tyttö punaisessa mekossaan on jotenkin pysähdyttävä. Elän maalauksen kautta enemmän kesää, kuin oikeassa elämässä. Roikun enemmän kiinni muistoissa kuin tässä päivässä.