Marraskuun pimeys ja ehkä juuri siksi tunne, ettei päivä käynnistyisi millään. Intoa tuovat kiiltokuvat ja silkkipaperit, ehdottomasti yhdessä. Ehkä näistä saa juuri nyt väriä tarpeeseen.
Toisaalta kudon ruskealla, itselleni oudolla ja vieraalla värillä. Mutta joka tuntuukin yllättävän kotoisalta ja hyvältä.
Ja sitten on uusi kamera, jonka kilk, klik ääneen olen täysin ihastunut.
Kiiltokuvat ostin Tiimarissa, missä oli aidosti ystävällinen ja aurinkoinen myyjä (valitettavasti tätä näkee aika harvoin). Sanoi, että ihanaa, kun joku ostaa kiiltokuvia, harvemmin kun enää näkee. Minulle ne ovat nyt ihan in ja must.
Juuri nyt minulla on hillitön viehtymys tai tarve oranssiin ja vähän siniseen. Ja siksi tämä hassu kuva itselleni.
Eilen olin onnellinen illasta, purkillisesta valoa ja sen tuomasta tunnelmasta. +edelleen lumesta +kamerasta +siitä, että olen heiluttanut virkkuukoukkua onnistuneesti... onhan näitä.
Eilen tomusokeroin ensimmäiset joulutortut, tänään ulkona kaikki on sokeroitu. Talvimyrsky tuulee ja tuiskuaa.
Marraskuun pimeys ja ehkä juuri siksi tunne, ettei päivä käynnistyisi millään. Intoa tuovat kiiltokuvat ja silkkipaperit, ehdottomasti yhdessä. Ehkä näistä saa juuri nyt väriä tarpeeseen.
Lyyli on vielä enemmän mietinnässä kuin teossa. Samoin kuin neulotut pipo, kaulaliina ja kassi, pehmo-otus, virkatut rinkulat ja torkkupeitto. Helmapitsit.
Tässä lisää pitkin syksyä ostettuja outoja kirppislöytöjä. Lapsen tekemä puinen korurasia. Suhtaudun ehkä liian tunteellisesti kaikkeen, mitä lapset ovat tehneet. Mutta ihailen heidän aitoa tekemistä ja itseilmaisua, jota opit, ismit ja ympäristö ei ole liiaksi pilannut. Tuntui pahalta, että joku oli luopunut käsityöstään. Ostin pois, kun hintakin oli mitätön. Sitä paitsi kannessa on perhonen ja perhoset ovat vastustamattomia. 
