Puuhelmistä koruja ja keittiöön verhot vanhasta lakanasta ja kirppiksen pitseistä.
Sitten on eräs apina-herra, jonka teko on jämähtänyt pahasti paikoilleen.Leikekirjan kokoamista. Irtolippujen liimausta ja vanhojen lehtien läpikäymistä. Vaatii monta sunnuntaita.
Luvussa Riina Katajavuoren Lahjat ja Joel Haahtelan Perhoskerääjä.
Katselua odottamassa mm. 1998 valmistunut Bille Augustin elokuva Les Misérables - Kurjat.
15 kommenttia:
Sun apinastas tulee aika valloittava! (mun kissaneiti on jämähtänyt vielä pahemmin)
Kivoja projekteja sulla meneillään!
Onpas ihania nuo pitsit. Itsekin olen yrittänyt metsästää pieniä pitsiliinoja kirppiksiltä. En ole vielä törmännyt kivoihin. Ehkä pitäisi virkata niitä itse...
Merja, kommenttisi sai aikaan naurut. Apinan piti valmistua jouluksi, mutta yhä vielä korvaton, kädetön ja ilmeetön. Kädet ja korvat jo olemassa, mutta en saa vain ommeltua niitä kiinni.
Paperisydän, ostan aina pitsiliinoja, jos eteen tulee edullisia ja siistejä. Haaveilen edelleen tekeväni joskus sen monista liinoista yhteenommellun. Tosin varastot hupenee, kun laitan niitä muualle, kuten verhoihin. Helmien alla olevan olen virkannut itse.
Hei, Mitäs pidit perhoskerääjästä?
Nuo verhot kuulostaa huipuilta!
Magi, Perhoskerääjä on vielä kesken. Palaa kommentoimaan, kun olen lukenut loppuun. Tykkään Haahtelan tavasta kirjoittaa, kuvata, saada aikaan tunnelma, tunnetaso, jota on vaikea kuvata. Vähän kuin olisi eri tasolla kun normaalisti, omassa maailmassaan.
Ilona, verhot ovat pitkäaikainen haaveeni. Toteutus monesti tökkii, kun mieli jo laukkaa uusiin projekteihin. Siksi paljon kaikkea keskeneräistä. Pitkäjänteisyyttä voisin opetella.
Helmiina, voi, miten kauniita pikkuliinoja. Olisi kyllä kiinnostava nähdä ne keittiön verhot kokonaisuutena (iski uteliaisuus!).
Kiitos sinulle vielä siitä Hurmaavat huivit -kirjan vinkkauksesta! Sain tehtyä yhden kukkasen, jonka laitoin tänään neulegraffitina esille (sininenmeri.blogspot.com).
Sadie
Kivat projektit sinulla. Minäkin kerään kaikki kauniit pitsiliinat kirppareilta, en tiedä vielä miksi.
Haahtela on HYVÄ. Rakastan kaikkia hänen hitaita tarinoitaan.
Ja Haahtela on komea mies.
Täällä on aina niin ihania kuvia ja puuhia, että tulen hyvälle mielelle!
Sadie palataan verhoon, kun olen valoisan aikaan kotona. Kivempi kuvata päivänvalossa kuin hehkulampun. Voi tosin mennä viikonloppuun kahden viikon päähän.
Tuike, tervetuloa takaisin. Minä ostin ensin pitsiliinoja, koska en osannut itse virkata. Nyt osaan jo virkata jonkin verran, mutta ostan yhä, jos edullisia tulee vastaan.
Haahtela on hyvä! Hienoja kuvia hänestä jokaisessa kirjassa ja aina näyttää jollain tapaa erilaiselta.
Tuula, kiva jos tulet iloiseksi. Tämä on ollut nyt harrastusnurkkaukseni. Näytäisi tulevan kunnon harrastusprojektivuosi, jos on vuoden alkua katsominen.
Apina on hellyttava noinkin.
Saipas taalta nyt ihanaa energiaa nain flunssan jalkeen.Sormet alkoivat syyhyamaan.
Minullakin ontapana ostella niita pienia liinoja kirppikselta.Kasa on melkoinen mutta yhteen en ole viela niita saanut, ehka ensi kesana.
Hei! Minäkin pidin Haahtelan hitaasti etenevästä kerronnasta. Se oli tällaiselle duracel- henkilölle hiukan vaikeaa aluksi. Perhoskerääjässä koukutuin kirjan kauniiseen kansikuvaan....
Pikkujutut, kiva jos sait energiaa. Minäkin haluaisin tehdä jo yhdistelmäliinan ja koettaa virkata itsekin joitain liinoja.
Magi, Perhoskerääjä on Haahtelan kirjoista tähän mennessä suosikkini. Tosin vasta Naiset katsovat vastavaloon ja Elena on luettu. Tule risteykseen seitsemältä on jumittunut sivulle 70.
Pidän Haahtelan tavasta kirjoittaa. Hienovaraisen yllättävistä käänteistä. Elenassa ja Perhoskerääjässä oli rasioita molemmissa, joita jäin miettimään. Kaikkea ei selitetä, vaan jätetään avoimeksi, siitäkin pidän.
Perhoset ovat kauniita kannessa(kin).
Ai sullakin on täällä vielä joku hiukan "ilmeetön";-)
Violet, ilmeetön juu ja edelleen. Onneksi minulla ei ole paineita miltä apinan tulisi näyttää.
Lähetä kommentti