
Kansalaisopistossa olisi erittäin mielenkiintoinen (+) kirjontakurssi. Kaipaisin ohjattua toimintaa, opettajaa (+), ettei itse, yksin tarvitsisi väkertää ja opetella kantapään kautta. Kurssi vaatisi aikataulujen sovittelua (-), on toisen kaupungin puolella (-) (mutta kuntaliitoksen takia (+)) voisin kai osallistua? Olisi mielekästä tekemistä ja vaihtelua tulevalle äitiyslomalle (+), toisaalta en tiedä missä kunnossa tulen olemaan (-) ja onko minusta lähtijäksi? En pysy yhdessä koossa koko kurssin ajan ja en tiedä voisinko osallistua lopuille tunneille (-). Kevätlukukaudella on samainen kurssi (+), mutta en tiedä onko se jatkoa syksylle vai otetaanko uusia mukaan? Ja onko minusta silloinkaan menijäksi tai onko aikaa? Eli kai jatkan yksin väkertelyä. Olisipa edes joku vapaamuotoinen käsityöryhmä. Täytyy kai perustaa sellainen.
7 kommenttia:
Ei kun perustamaan ryhmä.Uskoisin että löydät seuraa.Toivotan onnea matkaan.
Edellä mainitsemasi kirja on huippu ja se sai minutkin harkitsemaan ompelukoneen kaivamista naftaliinista.
Miten suloinen kirjonta. Sinulla on töissäsi upea omannäköinen jälki!
Sadie
Tämä kirjoitustapa sai hymyilemään, nuo plussat ja miinukset muodostui päässä aivan kuin ilmeiksi. Minä myös ihailen kuvan kirjontaa! Kaunis.
Maijjan tavoin ihailen tätä kirjoitustapaa. Mun mielessä äänensävy vaan vaihteli erittäin innostuneesta surulliseen.
Kirjonta on viehättävä!
Pikkujutut, tavallaan miniryhmä on kokoontunut jo kerran. Opetin silloin isoäidin neliöiden tekoa. Vähän naurattaa koko homma. Aikoinaan pidin niitä niin vaikeana, etten varmaan koskaan osaisi tehdä. Ja sittemmin olen siis päätynyt opettamaankin niitä.
Sadie, minulla on vielä niin paljon opettelua. Tykkään tehdä omia kuvia, valmiit mallit, kirjaimia lukuun ottamatta eivät nyt oikein houkuttele.
Maijja, kiitos kehuista. Tarvitsen harjoitusta. Tämä versio oli kahdesta samanlaisesta kuvasta epäonnistuneempi, mutta jollain tapaa persoonallisempi.
Ilona, minulla on pieni kriisi tässä vanhan ja uuden elämän kynnyksellä. Ei mitään vakavaa ja ihan normaaliakin, mutta näkyy ja tuntuu ajatuksissa. Sellaista vuoristorataa yli-innokkuuden, tyyneyden ja välin alakulon välillä.
Ihana tuo kirjontasi! Vau. Ehdottomasti plussaa siitä.
Syysleimu kiitos.
Lähetä kommentti