Lempiruusuni on kukassaan

Hentoa valoa

Taittelin kymmenen perhosta. Kokeilin niihin kopiopaperia, leivinpaperia ja silkkipaperia. Sellainen läpinäkyvä paperi olisi ollut varmaan parasta. Sitä ei ollut, enkä edes muista sen virallista nimeä. Tyydyin silkkipaperiin. Kopiopaperi oli läpinäkymätöntä, leivinpaperi olisi ollut kuumuudenkestävää, mutta en tykännyt sen likaisesta sävystä. Silkkipaperi on vähän liian hentoa, mutta kuultaa kauniisti läpi. Lamppujen ympärillä on kovaa muovia olevat suojukset, joten paperi ei pääse osumaan lamppuihin, silti en pitäisi näitä päällä vahtimatta. Kivaa hentoa valoa.

On ollut hiljaisuus. Odotamassa miljoona pientä ja suurempaa projektia, nyt ja sitten hetkiä, kun on aikaa. Omaa aikaa. Tyttösessämme on kovasti vahtimista. Hän on oppinut ryömimään, konttaamaan, istumaan ja seisomaan tukea vasten hetkessä. Nyt hän haluaa kävellä tuen kanssa ja yrittää kurotella ja kiipeillä kaikkeen mihin vain yltää ja kykenee. Nukkumarytmimmekin on muuttunut.

Halusin osallistua nuttuprojektiin. Tein kaksi nuttua, jotka sain laittaa mukaan ystävällisen Saksittua blogin Sadien yhteispostitukseen. Kiitos vielä kerran. Sadie muisti myös meitä tyttösen kanssa paketilla. Tyttönen sai nallen kuvan katseltavakseen, minä lankoja kirjontaan ja origamipapereita. Muistaakseni en ole maininnut täällä kertaakaan kiinnostustani origamia kohtaan. Tahdon taitella perhosia. Ja tehdä hakoja, tatoja ja umetatoja.

Perhosia tahdon myös kirjoa ja maalata pieneksi kokoelmaksi seinälle.