On ollut hiljaisuus. Odotamassa miljoona pientä ja suurempaa projektia, nyt ja sitten hetkiä, kun on aikaa. Omaa aikaa. Tyttösessämme on kovasti vahtimista. Hän on oppinut ryömimään, konttaamaan, istumaan ja seisomaan tukea vasten hetkessä. Nyt hän haluaa kävellä tuen kanssa ja yrittää kurotella ja kiipeillä kaikkeen mihin vain yltää ja kykenee. Nukkumarytmimmekin on muuttunut.Halusin osallistua nuttuprojektiin. Tein kaksi nuttua, jotka sain laittaa mukaan ystävällisen Saksittua blogin Sadien yhteispostitukseen. Kiitos vielä kerran. Sadie muisti myös meitä tyttösen kanssa paketilla. Tyttönen sai nallen kuvan katseltavakseen, minä lankoja kirjontaan ja origamipapereita. Muistaakseni en ole maininnut täällä kertaakaan kiinnostustani origamia kohtaan. Tahdon taitella perhosia. Ja tehdä hakoja, tatoja ja umetatoja.
Perhosia tahdon myös kirjoa ja maalata pieneksi kokoelmaksi seinälle.
2 kommenttia:
Minäkin olen neulonut nutun. Aion neuloa vielä ainakin neljä. Vuoden lopulla sitten lähetän ne.
Maalaus- ja kirjomispuuhasi kuullostaa kivoilta.
Jonna, minäkin teen vielä ehkä yhden nutun. Luin, että meillä seurakuntakin nyt elokuun lopussa lähettää nuttuja.
Perhonen on minun voimaeläin. Valonauhaan jo niitä sainkin. Tytölle haluan tehdä pienen taulukokoelman perhosista. Virkatakin perhosen haluan. Ja kirjotut perhoset johonkin vaatteeseen.
Lähetä kommentti