perjantai 12. lokakuuta 2007

Ovi


Pidän ovista, noista klassisista sulkeutuneisuuden ja avoimuuden kuvaajista. Minulle ovi edustaa enemmän sulkemista ja oman reviirin rajaamista.

Olen miettinyt paljon bloggaukseni järkevyyttä ja motiivia. Olisi jotenkin perustellumpaa, jos olisi jokin teema, aihe tai punainenlanka, jota seuraisi. Nyt olen vain tajunnanvirtani varassa ja usein huomaan sen olevan melkoisen epätasalaatuista. Jokin selkeä aihe pitäisi minut ulkopuolisena, eikä asioita tarvitsisi käsitellä oman itsensä kautta.

Paljon hyvääkin on. Parasta on blogiystävät ja valokuvauksen lisääntyminen. Olen napsinut kuvia lainakameralla. Ehkä vielä joskus saan hankituksi myös oman digikameran. Nämä kuvat ovat Korppoon kartanosta ja otettu vanhalla järjestelmällä.

Ehkä pidän nyt taukoa täältä tai sitten ehkä heti huomaankin pakottavaa tarvetta saada laittaa tänne jotain. Tai ehkei tätä tekstiä edes huomenna täällä ole. Nämä ovat perjantai-illan väsyneitä ajatuksia ja tunnetaso sen mukainen. Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua joka tapauksessa!

5 kommenttia:

*Katinkainen* kirjoitti...

Minä käyn kurkkimassa sivuillasi joka päivä!!!
Minä en tarvitse punaistalankaa,minule riittää kuvasi ja antoisat sanasi!!!
Vaikka en aina kommentoikkaa,Helmiina on minulle tärkeä!!!!
Tärkeämpi kuin uskotkaan!!!!
Minäkin pidän ovista!!!
Minulla on koristeenakin kaksi vanhaa ovea!!!
Minulle ne ovat ovia salaisuuksiin!!!
Ne ovat mahdollisuus mennä johonkin uuteen.
Oviin tarvitaan avaimia ja minulta löytyy niitäkin!!!
Palaan aina uudestaan valkoiseen enkeliisi-rakastan sen herkkyyttä ja kuitenkin se on mahtipontisen pysäyttävä!!!
Siitä olisi ihana saada tulitikut tai kortteja!!!!=O)
Olet ajatuksissani!!!
Voi hyvin sinä siellä taiteileva Helmiina!!!Sydämeni sykkii erityisellä tavalla sinulle-taiteellisuuskohan sen saa sykkimään samaan tahtiin!?

HeidiHelmiina kirjoitti...

Herätys tänään aurinkoiseen aamuun. Synkistelyt jäivät illan pimeyteen. Kiitos Essuntasku.

Annicca kirjoitti...

Hei Helmiina, minäkin tykkään blogistasi. Jatka vaan samaa rataa. Levollista viikonloppua sinulle! t.Annicca

Livia kirjoitti...

Älä mitään taukoa pitele. Perjantai-illan uupuneita ajatuksia ei kannata ottaa ihan tosissaan. Ja mitä se haittaa, että kirjoittaa oman itsensä kautta? Onhan se ainakin aidompaa ja todempaa kuin omistamisen kautta kirjoittaminen. Minusta. Ja se kuuluisa punainen lanka... ehkä sekin välillä katkeilee tai menee umpisolmuun.

HeidiHelmiina kirjoitti...

Olet oikeassa, perjantai-illan uupuneet ajatukset tulee jättää omaan arvoonsa. Jatkan toki kirjoittelua, tajunnanvirran tuomaa ja viemää.
Enpä ole koskaan ajatellut, että se kuuluisa punainenlankakin voisi katketa tai mennä umpisolmuun.

Minulle on muuten tullut joku pieni pakkomielle siitä monivärisestä langasta. Ajattelin, että josko viikonloppuna uskaltaisi kokeilla sellaista.