Päivää vaille kaksi viikkoa

Pieneni kääntää päänsä kohti tyynyäni, johon on jäänyt tuoksuni. Se itkettää. En raaskisi olla erossa tytöstäni hetkeäkään.

Tässä vaiheessa tämän verran joulua. Ensimmäinen koristekokeilu ja vähän joulupaperin "painamista". Maa olisi täynnä väriterapiaa.

Melkein valmista. Vielä kun ompelen pussilakanan, niin sitten ensipetikin on valmis. Ja ikkuna kaipaa vanhaa lakanaa verhoksi.

Olen siirtynyt kotielämään, silti aika rientää ja päivät ovat illassa ennen kuin huomaakaan. Paljon asioita on vielä kesken, levällään, hoitamatta, tekemättä. Viime aikoina olen ommellut paljon. Virkannut vähän ja oppinut mm. nirkon teon, joka mahdollistaa taas uusien projektien aloituksen. Olen miettinyt joulua tai lähinnä lahjoja, joita voisi tehdä. Intoa, innostusta ja ideoita olisi taas hurjasti. Toivottavasti ehtisin saattaa niistä mahdollisimman paljon toteutuksenkin asteelle. Ja etenkin valmiiksi.

Kiitos Inkeroinen tunnustuksesta.

Tyttömäinen

Me ei tiedetä tulokkaan sukupuolta. Olen aina ollut toisten kohdalla varma sukupuolesta, jos ei muusta niin viimeistään mahan muodosta. Mutta nyt omani kanssa olen ihan ymmällä. Kerran olen nähnyt unta pojasta, toisessa unessa pohdin sukupuolta. Toisaalta ei sillä, että sukupuolella olisi mitään merkitystä. Paitsi ehkä näissä käsitöissä. Nuttuun värit on valittu periaatteella vihreä ja vaaleanpunainen ovat hyvät yhdessä, en ajatellut että siitä tulisi näin tyttömäinen. Reunaan oli pakko virkata pitsikuviota, jotta helma pysyisi suorassa, kun en halunnut resoria. On ylipäätään yllättävää, että kasaan rullautuneista, epämääräisistä paloista sai aikaiseksi näinkin hyvän kokonaisuuden. Mutta seuraavan käsityön taidan silti tehdä ohjeen mukaan.

Syyskuusta näyttäisi tulevan kiireinen. Toisaalta toivon, että kuu kuluisi nopeasti ja tulisi pian lokakuu ja sitten MARRASKUU. Ja toisaalta toivon, että aika matelisi. No päivä kerrallaan.

Aleksin naulakko ja koruompelua

Naulakon takana lukee lyijykynällä Aleksi. Aleksi on todennäköisesti tehnyt naulakon koulun puutöissä. Nyt naulakko oli myynnissä kirppiksellä. En ymmärrä miten kukaan raaskii myydä lasten tekemiä käsitöitä? Ostin pois, kun naulakolle on tarvetta. Ehkä pilasin alkuperäisen näkemyksen sutimalla pintaan mustaa maalia, mutta näin miellyttää enemmän minua. Vielä pitäisi saada naulakko oikealle kohdalle seinään, mutta sitä ennen on vähän siirreltävä huonekaluja.
Onpa mukava surautella ompelukoneella. Lause, jota ei välttämättä uskoisi kuulevansa minulta. Mutta tänään oli hyvä ompelupäivä. Koruompelusta, tosin ei ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä, syntyi rintakoru.

Päivä, joka ei tunnu käynnistyvän millään. Ainoa valmiiksi saatettu asia on eilen aloitettu liina ja sekin vielä prässäystä vaille. Erilaisia pitsipyörylöitä olisi tarkoitus virkata hieman varastoon ja ommella sitten koristeeksi sopiviin paikkoihin.

Sunnuntaikuvia

Kirjontaa

Kansalaisopistossa olisi erittäin mielenkiintoinen (+) kirjontakurssi. Kaipaisin ohjattua toimintaa, opettajaa (+), ettei itse, yksin tarvitsisi väkertää ja opetella kantapään kautta. Kurssi vaatisi aikataulujen sovittelua (-), on toisen kaupungin puolella (-) (mutta kuntaliitoksen takia (+)) voisin kai osallistua? Olisi mielekästä tekemistä ja vaihtelua tulevalle äitiyslomalle (+), toisaalta en tiedä missä kunnossa tulen olemaan (-) ja onko minusta lähtijäksi? En pysy yhdessä koossa koko kurssin ajan ja en tiedä voisinko osallistua lopuille tunneille (-). Kevätlukukaudella on samainen kurssi (+), mutta en tiedä onko se jatkoa syksylle vai otetaanko uusia mukaan? Ja onko minusta silloinkaan menijäksi tai onko aikaa? Eli kai jatkan yksin väkertelyä. Olisipa edes joku vapaamuotoinen käsityöryhmä. Täytyy kai perustaa sellainen.

On ollut ikävä blogia. Täällä vanhassa taas, kun en ole vielä saanut muokattua uutta mieleiseksi. Viikko sitten kirppiksellä oli hyvä löytöpäivä... kaksi kahvikuppia, lasten pussilakana, naulakko, kangasta ja hiiri. Kunpa osaisi tehdä virkattuja eläimiä itse. Tässä blogi, jossa kivoja virkattuja otuksia.

Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua on muuten ihan herkkukirja. Se innostaa tarttumaan virkkuukoukkuun, kirjomaan, opettelemaan applikointia ja tekemään vanhasta uutta, persoonallisempaa. Lisätietoja täältä.

Kesän Salmela kierros tehty.

Kirjontaharjoituksia

Eilen sain vihdoin kirjontakehyksen ja pääsin harjoittelemaan. Seuraavat kokeilut voisivat olla jotain valokuvallisia.
Päivä ei tiedä paistaako vai sataa. Rohkaistuin silti laittamaan koneeseen pyykkiä. Toivotaan poutaa. Siivousurakkakin menossa.

Virkkauksen ilo

Tarkoituksenani ei ole muuttaa blogiani pelkäksi käsityöblogiksi. Olen nyt vain kovin innostunut käsitöistä, joten tännekin tulee niistä siis kirjoitettua. Olen saanut kaunista korttipostia, mutta korteista myöhemmin, kun ehdin/osaan kuvata ne arvonsa mukaisesti. Tämän päiväiset kirjapostin kuvat on nopeasti napattu ja eivät tee parasta oikeutta kirjalle. Frida Pontén Virkkauksen ilo lupaa, että sen ohjeet on helppo ymmärtää. Sopii siis minulle!
Kirjassa on enimmäkseen ohjeita pieniin käsitöihin kuten mm. nappikoruihin, kukkiin, ranteenlämmittimiin, huiveihin... Osa kirjan töistä on todella helppoja toteuttaa, niissä kun voi yhdistellä kirpparilöytöjä, kuten värikkäässä päiväpeitossa. Itse haaveilen samalla tekniikalla toteutetusta valkoisesta pöytäliinasta.
Kirjassa kesän ja syksyn käsityöt on jaettu omiin lukuihinsa. Omat osuutensa ovat saaneet myös väri-ilo, pastellisävyt ja pikkuväelle tehtävät käsityöt. Olen huomannut odottavani jo pikkuisen syksyä. Siksi tykkään kirjankin syksykuvista. Syksy on kovin kuvauksellista aikaa.
Tämän hetken hermolepokäsityöni ja virkkauksen ilon tuojani on violetit neliöt. Neliöitä kun ei tarvitse paljoa miettiä ja värien yhdisteleminen on hauskaa. Tarkoituksenani on tehdä torkkupeitto ja peitosta niin suuri kuin olemassa olevista langoista tulee. Reunaväriksi valitsin violetin, koska se sopii sekä tytölle että pojalle. Olen iloinen, että saan siivottua lankavarastoa ja tulee vähän lisää säilytystilaa, sitä kun ei ole koskaan liikaa.

Kirppisostoja

Löysin taas pari kivaa kesäisen värikästä pannulappua. Näitä alkaa olla jo yli oman tarpeen, mutta en ostakaa järjen vaan tunteen mukaan ja tutkimusmielessä. Minusta käsityöt ovat kiehtovia. Huomaan nykyisin kirppiksiltä etsiväni lähinnä vain käsitöitä tai käsitöihin liityviä materiaaleja. Ostoskoriin on päätynyt mm. matonkuteita, virkkuukoukkuja ja puikkoja, nappeja, pitsiliinoja, pitsinauhaa, pannulappuja sekä kangasta ja muutama käsityöaiheinen kirja. Räsylaarista löytyi kellastunut lakana, jonka ostin sen kauniin nauhan takia. Toivottavasti opin ompelemaan ja voin hyödyntää nauhaa ompeluissa.

On ollut hienoa innostua käsitöistä. Itse tekemällä saa aikaiseksi yksilöllisiä ja persoonallisia juttuja. Vanhaksi tulevista tai ei, niin haluan säilyttää osaamista ja perinnekäsitöitä polvelta toiselle. Tuntuu hyvältä olla sen verran omavarainen ja -taitoinen ettei tarvitse tyytyä valmiiseen ja olla aivan peukalo keskellä kämmentä. Tulevaisuudessa toivon, että pystyn tekemään käsitöitä entistä enemmän vanhoista, kierrätetyistä materiaaleista ja minimoimaan uusien materiaalien hankinnan. Ja toivon että työt tulisivat enimmäkseen tarpeen eikä pelkän tekemisen ilon vuoksi. Ja etten tekeleilläni lisäisi krääsän määrää maailmassa vaan ne olisivat oikeasti laadukkaita ja huolellisesti tehtyjä, joissa säilyisi arvo.

Kotona

Ei mökkijuhannusta tänä vuonna, vaikka yhteismökille olisi päässyt. Pesti koiranhoitajana piti kaupungissa ja kuntoutus oman koiran kanssa jatkuu, nurmikkokävelyillä.
Aloitin nutun teon, vähän jännittää tuleeko siitä mitään, kun ei ole ohjetta. Kolmesta olen koittanut katsoa ja yrittänyt soveltaa. Pienestä paidasta ottanut mittoja ja neulojan käsikirjasta muistutellut itselleni, miten kavennuksia tehdään.
Olen ihaillut virkattuja ruokia, leivoksia, donitseja, vihanneksia... Paistetusta kananmunasta oli hyvä aloittaa, sopivan helppoa vapaavirkkausta. Seuraava tavoitteeni on porkkana. Menee aikaa ennen kuin kukaan näillä leikkii. Toivottavasti äidin tekemät lelut silloin kelpaavat.

Eilen oli lämmin kesä taas täällä. Saattoi istua pihalla virkkaamassa. Kaipaan vaihtelua, ihan pientä matkaa, ei tarvitse olla kauaskaan, vähän vaihtelua arjesta. Mutta en halua mennä, kun haluan olla mahdollisimman paljon kotona, koiramme luona. Kun ei tiedä onko noita hetkiä enää paljoa. Nyt on vähän selkänsä blogille kääntänyt olo, elämä on kovin sisäänpäin kääntynyttä ja tunteikasta. Kirjoitan ja kuvaan taas, kun reipastun. Kameraan tarttuminen on ollut vaikeaa. Tällä viikolla löysin blogin, joka on inspiroinut, kun inspiraatiot ovat muuten olleet hukassa. Ja kiitos Tuula tunnustuksesta.

Lumikellosta kaikki alkoi. Nyt pihalla kukkii yksi jos toinen. Keväisin tulee harmiteltua vain sitä, ettei syksyllä tullut iskettyä maahan tarpeeksi sipuleita. Ensi keväänä toivoisin maasta putkahtavan lisää helmililjoja ja kymmenittäin runoilijan narsisseja.

Kasvimaa

Pihalla olisi tuhat tehtävää. Kukkien ihailun lisäksi kitkemistä, hernemaan laittoa, siementen kylvämistä, kompostimullan levitystä. Onneksi tänään ei tarvitse kastella, se tulee taivaalta luonnon puolesta. Kasvimaata olen saanut jo edes jonkinlaiseen kuosiin. Pientä kasvuakin jo aikaiseksi, vaikka osa siemenistä oli jo vanhentuneita. Tänään askartelin yrttitikkuja, jotta erottaisin pieniä vihreitä toisistaan. Ruohosipuli ja sitruunamelissa ovat jo niin hyvässä kasvussa, etteivät ne tunnistetikkuja kaipaa. Raparperistäkin voi kohta jo kerätä satoa.

Pelargoniarakkautta

Haaveilin pitkään vaaleanpunaisesta pelargoniasta. Ostin yhden ja se on ihana. Miksi joskus erehdyin pitämään näitä mummokukkina?

Ostoksilla

Eilen oli käytävä kirjastossa, koska en saanut uusittua enää paria kirjaa. Olivat olleet jo maksimiajan lainassa. Kirjastoomme on ilmestynyt automaatit niin palautukseen kuin lainaukseenkin. Sinänsä ihan mukavaa leikkiä itse kirjastontätiä, mutta kone ei korvaa sosiaalista kohtaamista virkailijan kanssa. Automaatteja perustellaan mm. paremmalla tietoturvalla ja sillä, että nyt virkailijoille vapautuu enemmän aikaa neuvontaan ja opastukseen. En tiedä kuinka paljon automaateilla säästetään henkilöstökuluja? Ehkä noihin laitteisiin ajan kanssa tottuu tai turtuu. Nyt ne tuntuvat vielä kovin vierailta.

Kun kirjastokäynti oli pakottanut kaupungille, päätin piipahtaa samalla myös kirppiksellä. Mukaan lähti heräteostoksena pannulappu ja pussilakana, tarpeeseen nippu vanhoja henkareita.

Virpojien päivä

Edellisiin vuosiin pohjautuen en odota tänään suurta laumaa noitia oven taakse. Yksi virpoja nyt ainakin on tulossa, siitä kun on jo etukäteen ilmoitettu. Hänelle tein pienen suklaayllätyksiä sisältävän tötterön.

Sunnuntaijuttuja

Päivä on taas auringonpaistetta, joka tosin armottomasti paljastaa pölyjä. Siksi oli hieman kiillotettava "kristalleja". Siivosin olohuoneen pöydän miljoonasta projektistani. Silitin siihen lakanan liinaksi, joka toisin jäi kamalan ryppyiseksi. Keittiöön haaveilen vaaleanpunaisesta liinasta, muutoin värini on nyt valkoinen. Ostin kimpun tulppaaneja. Ja voi että niin pienestä voi tulla mahdottoman iloiseksi. Hyvää sunnuntaita!