Kotona

Ei mökkijuhannusta tänä vuonna, vaikka yhteismökille olisi päässyt. Pesti koiranhoitajana piti kaupungissa ja kuntoutus oman koiran kanssa jatkuu, nurmikkokävelyillä.
Aloitin nutun teon, vähän jännittää tuleeko siitä mitään, kun ei ole ohjetta. Kolmesta olen koittanut katsoa ja yrittänyt soveltaa. Pienestä paidasta ottanut mittoja ja neulojan käsikirjasta muistutellut itselleni, miten kavennuksia tehdään.
Olen ihaillut virkattuja ruokia, leivoksia, donitseja, vihanneksia... Paistetusta kananmunasta oli hyvä aloittaa, sopivan helppoa vapaavirkkausta. Seuraava tavoitteeni on porkkana. Menee aikaa ennen kuin kukaan näillä leikkii. Toivottavasti äidin tekemät lelut silloin kelpaavat.

Eilen oli lämmin kesä taas täällä. Saattoi istua pihalla virkkaamassa. Kaipaan vaihtelua, ihan pientä matkaa, ei tarvitse olla kauaskaan, vähän vaihtelua arjesta. Mutta en halua mennä, kun haluan olla mahdollisimman paljon kotona, koiramme luona. Kun ei tiedä onko noita hetkiä enää paljoa. Nyt on vähän selkänsä blogille kääntänyt olo, elämä on kovin sisäänpäin kääntynyttä ja tunteikasta. Kirjoitan ja kuvaan taas, kun reipastun. Kameraan tarttuminen on ollut vaikeaa. Tällä viikolla löysin blogin, joka on inspiroinut, kun inspiraatiot ovat muuten olleet hukassa. Ja kiitos Tuula tunnustuksesta.