sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Eilen oli lämmin kesä taas täällä. Saattoi istua pihalla virkkaamassa. Kaipaan vaihtelua, ihan pientä matkaa, ei tarvitse olla kauaskaan, vähän vaihtelua arjesta. Mutta en halua mennä, kun haluan olla mahdollisimman paljon kotona, koiramme luona. Kun ei tiedä onko noita hetkiä enää paljoa. Nyt on vähän selkänsä blogille kääntänyt olo, elämä on kovin sisäänpäin kääntynyttä ja tunteikasta. Kirjoitan ja kuvaan taas, kun reipastun. Kameraan tarttuminen on ollut vaikeaa. Tällä viikolla löysin blogin, joka on inspiroinut, kun inspiraatiot ovat muuten olleet hukassa. Ja kiitos Tuula tunnustuksesta.

6 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Kaunis virkkuupaikka! Tuota peittoako olet tehnyt?

Tunteikasta kuuluu elämän ollakin kun odottaa.. Fiilistele rauhassa ja palaile kun siltä tuntuu. Blogimaailma odottelee kyllä.

HeidiHelmiina kirjoitti...

Merja virkkasin peittoon reunuksen, palat virkkasin jo aiemmin. Haluan aloittaa uuden peiton pian, hidasta hommaa kun on. Viime ajat ovat olleet melkoista tunteiden vuoristorataa. Taukoni ei ole pitkä, nytkin roikun koneella, kun piti maksaa laskuja.

Ilona kirjoitti...

Kiitos ihan mahtavasta linkistä!

Hyvää taukoa, ota aikasi. Me odotamme kyllä!

HeidiHelmiina kirjoitti...

Ilona, linkissä on muutamia todellisia kuvahelmiä. En osaa olla tauolla, odotan että pääsisin juhannuksen viettoon (jota en varsinaisesti vietä), mutta juhannuksen vapaa-aikaa. Haluan näperrellä montaa juttua.

Bullukat kirjoitti...

Voi kuinka noista nelijalkaisista tulee rakkaita. Kun kaikki ei heillä ole kunnossa, on itsekin aivan sairas. Sitä se rakkaus tetttää.

HeidiHelmiina kirjoitti...

Bullukat, lemmikin sairastaminen on rankkaa. Meidän tyttö on onneksi voinut nyt paremmin. Välillä näytti jo tosi huonolta.