Mulla oli sama kuvitelma, lisäksi oletin että tuoksuvat kovinkin paljon. Nyt parvekkeella on toista kesää peräkkäin pelargonioita, kestävät hyvin paahteisella parvekkeella, ovat kauniita ja tuoksuttomia.
Voi, en ymmärrä miksi! Minä RRRakastan pelargonioita, ihania kukkia. Ja pidän niistä tuoksullisista. Haluaisin täyttää koko puutarhan niillä kesäisin. :) Kaunis kuva. :)
No sanos muuta! Onko sitä tulossa vanhaksi, kun alkaa rakastaa niitä asioita, joita aiemmin piti ihan mummojuttuina? :D Minä odotan innolla, että anopin pelakuun pistokkaat (vai miksi niitä nyt lie sanotaankaan) pääsisivät hyvään alkuun ja minäkin saisin omani!
Maarit, mummollani oli pelargonioita, ehkä mielikuvani on peruja siitä. Minä ajattelin, että pelargoniat haisevat ja samettipintaiset lehdet keräävät helposti pölyä. Tämä on kyllä hajuton, paitsi jos siihen koskee, niin kädet haisee. On kiitollinen kukkija, vähän huonommallakin hoidolla.
Syysleimu, minulle tuoksulliset ovat vielä tuntemattomia. Kuvasta tuli minulle mieleen vähän sellainen vanha vääristynein värein oleva valokuva.
Bullukat, suosittelen. Helppohoitoinen ja kiitollinen kukkija.
Ilona muutama päivä sitten näin sinisävyisen rintamamiestalon, jonka lasikuistilla oli vaalenapunaisia pelargonioita. Ihana mummolamainen näky ja hyvät sävyt yhdessä.
Tuula, varmaan ihan selviä vanhenemisen merkkejä. Ymmärrän hyvin miten jotkut hurahtavat pelargonioihin täysin ja keräävät erilaisia. Toivottavasti pistokkaat lähtevät hyvin kasvuun ja saat omat kukkijat.
Blogi on miun PAJA. Innostun kausittain mm. puutarhasta, käsitöistä, maalaamisesta, askartelusta. Kirppistelen ja kierrätän. Opettelen vähentämään, karsimaan ja pelkistämään materialisesta maailmasta. Blogi sisältää pieniä askareita, päivityksiä harvakseltaan. Elämäni on enimmäkseen lempiväreissä, mustan, valkoisen ja vaaleanpunaisen sävyissä.
6 kommenttia:
Mulla oli sama kuvitelma, lisäksi oletin että tuoksuvat kovinkin paljon. Nyt parvekkeella on toista kesää peräkkäin pelargonioita, kestävät hyvin paahteisella parvekkeella, ovat kauniita ja tuoksuttomia.
Voi, en ymmärrä miksi! Minä RRRakastan pelargonioita, ihania kukkia. Ja pidän niistä tuoksullisista. Haluaisin täyttää koko puutarhan niillä kesäisin. :) Kaunis kuva. :)
Mä myös ihailin tuota vaaleanpunaista viikko sitten. ehkä yhden sellaisen parvekkeelleni vielä hankin.
Minä pidän pelargonioita mummokukkina, mutta tykkään niistä silti - tai juuri siksi - ihan hulluna!
Juuri tänään ostin parveekkeelle neljännen pelakuun, kun löytyi vielä yksi ihanan, vastustamattoman värinen.
No sanos muuta! Onko sitä tulossa vanhaksi, kun alkaa rakastaa niitä asioita, joita aiemmin piti ihan mummojuttuina? :D Minä odotan innolla, että anopin pelakuun pistokkaat (vai miksi niitä nyt lie sanotaankaan) pääsisivät hyvään alkuun ja minäkin saisin omani!
Maarit, mummollani oli pelargonioita, ehkä mielikuvani on peruja siitä. Minä ajattelin, että pelargoniat haisevat ja samettipintaiset lehdet keräävät helposti pölyä. Tämä on kyllä hajuton, paitsi jos siihen koskee, niin kädet haisee. On kiitollinen kukkija, vähän huonommallakin hoidolla.
Syysleimu, minulle tuoksulliset ovat vielä tuntemattomia. Kuvasta tuli minulle mieleen vähän sellainen vanha vääristynein värein oleva valokuva.
Bullukat, suosittelen. Helppohoitoinen ja kiitollinen kukkija.
Ilona muutama päivä sitten näin sinisävyisen rintamamiestalon, jonka lasikuistilla oli vaalenapunaisia pelargonioita. Ihana mummolamainen näky ja hyvät sävyt yhdessä.
Tuula, varmaan ihan selviä vanhenemisen merkkejä. Ymmärrän hyvin miten jotkut hurahtavat pelargonioihin täysin ja keräävät erilaisia. Toivottavasti pistokkaat lähtevät hyvin kasvuun ja saat omat kukkijat.
Lähetä kommentti