Pää täynnä ajatuksia ja ideoita ja toisaalta taas täysin tyhjä. Rauhattomuutta, levottomuutta ja runsauden pulaa ja toisaalta sekavaa ja loppuen lopuksi ei mitään. Vaikeutta pysähtyä. Ja pysähtyä pitäisi, jotta saisi selkeyttä. Tällä hetkellä olen ehdottomasti sitruunankeltainen. Toisaalta ylienerginen, toisaalta lamaantunut.
Luotan siihen, että ideat maailmasta ei lopu niin kauan kuin on elämää, mutta toisinaan on hetkiä, että tuntuu, että kaikki on jo keksitty. Mitään ei kannata aloittaa, mitä siitäkin tulee? Pikkujutut muistutti aiemmin virkkaukseni kanssa, että prosessi on tärkeä. Pitäisikö lopputuloksen sijaan keskittyä prosessiin, ei valmiiseen? Voisi luopua niistä tavoitteista, joita on asettanut ja joita pelkää, ettei voi saavuttaa ja siksi ei uskalla edes aloittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Sinä olet aarre!!!
Kietoudun sanoihisi ja
huokaan onnellisena!!!=O)
Joka kerta,kun olen sivuillasi piipahtanut olen saanut paljon!!!!
Paljon hyvää,erityistä,kivaa ja innostavaa ajateltavaa!!!
Minä aina vain kiitän-siitäkin,että käyt sivuillani piipahtelemassa ja jättämässä suloisen sipaisun olemassaolostasi
myös sinnekin!!!<3
Kiitos Helmiina muru!!!!
Sielujen sympatiaa..sitruunan keltainen minäkin.Samoista syistä ;).
Prosessi on tärkeää mutta onhan se niin että kun lopputuloksen näkee valmiina, saa siitäkin jotain itselleen.
Luopua kannattaa niistä, mitkä vie energiaa hukkaan.Ja hei, eihän sitä tiedä mitä saavuttaa ennenkuin kokeilee ja aloittaa..
Hetken jo ajattelin että jos tuo on teidän hyllystä -tulen oikopäätä kylään ihailemaan noita kippoja ihan luonnossa..
Tuo elokuvalista on todella hyvä idea.
Essuntasku, kiitos suloisista sanoistasi. Palautetta on mukava saada. Tietää, että joku on käynyt kurkistamassa. Eikä vain kurkistamassa, vaan huomioinut erityisellä tavalla, antanut aikaa ja nähnyt vaivaa, jättäessään viestinsä, mietintänsä. Palaute kannustaa jatkamaan. Kiitos.
Pikkujutut, opetteluahan tämä ja kasvunpaikkaa minulle. Vähän tällaistä päätöntä hyörinää ja pyörinää. Tuhat rautaa tulessa ja hermoilua liian monesta jo keskeneräisestä asiasta ja vauhtisokeutta.
Voi kunpa olisikin kuva meidän hyllystä. Unelmia ja haaveita täytyy olla. Ehkäpä jonain päivänä jotain vastaavaa? Ja kauniden kuppien sisällä jotain hyvää herkkua, tervetuloa sitten.
Elokuvalista on hyvä juttu, olisi pitänyt tulla tietoiseksi tästä jo heti vuoden alusta. Olen katsonut jo vinon pinon kaikkea ja eihän niitä enää muista.
Löysin blogiisi - ihanaa. Olen muuten riipinyt saman kuvan talteen, ihania kuppeja ja ihana tunnelma pakotti repimään sivun.
Maijja, täytyy tunnustaa, että kuva on tässä kyllä peilikuvana. Näytti paremmalta näin.
Lähetä kommentti