Palasin aiemmin kuin piti. Työpajailutaukoni meni myttyyn. Ei ne tekemiset ole tärkeitä. On tärkeämpää olla ÄITI.Ja palasin, vaikka en tiedä mitä tämän blogin kanssa tekisi? Tuntuu, että ollaan jo kasvettu vähän erillemme, blogi ja minä. Yli kolme vuotta tätä jo. Joka joskus on ollut uutta, tuntuu nyt jo koetulta. Mieli haikailee jotain uutta mistä ammentaa. Mutta yritän kirjoittaa vielä edes hitaasti, edes harvoin. Jos jossain kuitenkin olisi vielä kipinä.
Maalasin "Helmet", vähän kesken on tuo ja annan niin hetken ollakin. Maalaaminen tekee minusta kiukkuisen.
6 kommenttia:
Älä vaan lopeta. Minä niin tykkään lukea näitä sinun juttuja. Edes harvakseltaan.
Jonna, pääsyy blogi-innottomuuteenkin on kai se, että kasasin liikaa taas tekemistä. Omaa aikaa on kuitenkin tosi vähän ja olisi niin paljon kaikkea mihin sen ajan haluaisi käyttää. Haluaisin esim. lukea. Pitäisi osata luopua näistä tekemisistä osittain. Mutta on mun saatava tehdä jotain omaa juttuakin. Mun pää hajoaa, jos vain leikkii, laittaa ruokaa, pyykkää ja siivoaa.
Tiedän tuon tunteen. Minä varastan illoista aikaa itselleni, en välitä vaikka koti olisi kuin kaaoksen jäljiltä. Minä olen lasten nukkumaan mentyä vain itselleni. Yleensä olen netissä, neulon ja sitten menen nukkumaan. Ennen nukkumaan menoa luen. Joka ilta.
Jonna, kiva kun käyt kommentoimassa. Mulla on nyt tällainen toivottavasti ohi menevä vaihe. Innottomuus, melankolia, otan asioita liian vakavasti.
Meillä on koko ajan kaaos päällä, mutta raja siinäkin mihin asti sitä kestän. On parempi mieli, kun on saanut edes vähän siivottua. Kaaos tulee kaaoksen jälkeen aina, joten en jaksa stressata sitä. Opettelua tämä elämä kaikkinensa. Tuntuu turhalta ja tyhmältä marista tästä oman ajan puutteesta. Mutta se on tärkeää. Kun itse saa välillä "levätä", jaksaa paremmin. Tuo maalaaminen tämän taas oikeastaan laukaisi. Se on ihanaa ja kamalaa. Siihen haluaisi uppoutua, mutta 20 minuuttia kerrallaan tekee kiukkuiseksi. Ja tauon jälkeen on vaikeaa, tarvitsee harjoitusta, kuten mies sanoo.
Tuttuja tunteita. Minutkin maalaaminen tekee kiukkuiseksi, kun siihen pitäisi olla AIKAA. Enkä muutenkaan osaa sellaista kuin haluaisin. Pitäisi vaan maalata enemmän.
Kuulostaa varmaan kliseeltä ja tyhmältä, jos sanon sinulle, että silloin, kun lapset ovat pieniä, kannattaa keskittyä lapsiin. Se aika vaan menee NIIN äkkiä ohi, sitten voi taas keskittyä muuhunkin. Kun lapset olivat pieniä ja joku sanoi minulle näin, ajattelin: PAH! Jälkikäteen olen kumminkin tyytyväinen, etten hajottanut itseäni moniin asioihin vaan keskityin kotiin.
Maalauksesi on hieno. Olisi kiva, jos et ihan kokonaan lopeta bloggaamista.
Tuike, kiva, että olit kommentoinut.
Yritin noin viikon ajan maalata iltaisin, kävin aina välissä nukuttamassa tytön uudelleen ja uudelleen ja maalasin pienissä osissa. Oli ihan rikollinen olo. Oli niin hirveä intohimo ja pakko saada levittää maalia, ihan kuin olisi tehnyt jotain kiellettyä. Ja koko ajan pelkäsi, että tyttö herää. Oli muuten vaikea maalata vaaleaa keinovalossa. Päivisin tarkastelin illan sävyt ja tein korjaussuunnitelmia seuraavaa iltaa varten. Pedantille luonteelleni nopeasti valmista on aika vaikeaa muuten.
Ei mullekaan tullut ihan sellaista, mitä ajattelin. Mutta toisaalta ajattelen, että työ vie mukanaan. Se on vähän sellaista yllätyksellistäkin. Ja mielestäni maalaamista ei voi niin järjellä ajatellakaan, se tulee aina jostain syvempää, sielusta. Olen piirtänyt joskus sellaisia muutaman sekunnin elävänmallin poseerauksia. Ne on hauskoja, kun viivaa ei silloin hallitse mitkään estot ja ajattelut, kun ei siinä ennätä mitään ajatella.
Mulla on 17 maalauspohjaa odottamassa. Saavat odottaa. Meillä on pian yksi vuosi täynnä ja tämäkin aika on mennyt niin nopeasti. Seuraavat vuodet sitten varmaan sitäkin nopeammin. Klisee tai ei, mutta siitä on hyvä muistuttaa. Tuntuu, että nykyään kaikessa ja kaikilla on vain niin kiire.
Olin hiljattain mökillä ja siellä ei ollut juuri mitään tekemistä, niin sitä keskittyi vain tyttöön. Kotona on kaikenlasta, mikä muistuttaa tekemisistä. Pyykit, tiskit ja sotkut. Ja pitäisi varmaan piilottaa käsityökori, lehtipinot, kirjat ettei tulisi mieleen nämä omat tekemisetkään niin helposti. Mutta jotain on saatava tehdä.
Kiva, että kommentoit maalausta. Olen pistänyt merkille, ettei monikaan uskalla jostain syystä juuri sanoa maalauksista juuri mitään. Tai sitten ovat vain viisaasti hiljaa tai ne eivät herätä mitään ajatuksia? Halauan oikeastaan maalata vain ihmisiä. Ei ole helppoa. Nyt yritin jättää ne taustalle ja maalata helmiä, sillä tavalla ronskin nykyäikaisesti, että vain ne hyppäävät silmille. Mutta voi, että päädyinkin hinkkaamaan noita naamoja taas.
Lähetä kommentti