Lyyli - 1. vaihe

Piirsin Lyylin jo viikkoja sitten. Tarkoitus olisi monistaa eri tekniikoin Lyyliä sinne ja tänne. Tiedossa kaikenlaista näpertämistä ja väkertämistä, askartelua ja käsitöitä.

Ensi vuoden kalenteri näyttää vielä aivan tyhjää, nykyinen onkin ollut (ja on ja tulee olemaan) sitten sitäkin täydempi.
Kesken on myös joukko erinäisiä käsityöyritelmiä. Osa jo teossa, enimmät vielä päässä. Joulukin lähestyy ja haluan tehdä itse lahjoja. Jotain valmistakin sentään jo. Pienen pieni peitto, elämäni ensimmäisillä isoäidinneliöillä. Pienessäkin on päättelyineen ja yhdistelyineen yllättävän iso homma, mutta silti jo seuraavan, hitusen isomman torkkupeiton teko houkuttelee. Ja ehkä sitten vuorossa olisi se iso peitto, jota näilläkin neliöillä lähdin tekemään, mutta joka matkan varrella siis melkoisen pieneksi kutistui. Tosin tästä oppineena teen kerrosta isompia neliöitä, joissa uloin kerros on aina samanvärinen. Ja värimaailma on jotain aivan muuta.

Keltaisessa huoneessa

Olen seurannut ohikiitäviä maisemia jo viikkoja. Ensin viljapeltoja, sitten ruskaa. On eletty syksyn kauneimpia päiviä. Monesti on mieleni tehnyt tallentaa maisemia, kamera ei kuitenkaan koskaan ole ollut mukana. Kun en ole kuvannut, voisin yrittää maalata, en vain ole saanut aikaiseksi. Maisemista mieleeni tuli Peter Frie. Vaikken maisemamaalauksien ylin ystävä olekaan, hänen olen.


Tällä viikolla syksy teki käännöksen, päätti myrskytä, tuulla ja sataa. Maassa olisi haravoitavaa. En vain raaski, on niin kaunista, erityistä. Haluan imeä keltaisesta energiaa. Tämäkin on vain pieni ohimenevä hetki.

Ostin pitsiä kirppikseltä. Ensin ajattelin koruiksi, sitten langaksi. Mutta en taida saksia, annan olla vain, juuri näin.

Eteenpäin

Pientä

Piipahdin tänään pikaisesti kirppiksellä. Löysin pienen kokoelman nappeja ja olen hirmuisen tyytyväinen. Löysin myös kulhon ja pienet pätkät pitsiä.

Ompelukone odottaa valloitusta, jotta saisin ommeltua purnukasta pöytäliinan.
Ajattelin, etten tee vähään aikaan yhtään kuva, mutta kun kummipoika täytti 6-vuotta, niin olihan korttiin kuva saatava. Tein dinosauruksen, jolle tuli hylkeen pää. Ups!

Omakuva, ajankuva II

Omakuva, ajankuva

Tarkkasilmäinen saattoi nähdä tämän jo eilen. Eilisen päivän omakuva, tosin ei esittävä. Ajankohtainen tänäänkin, siksi myös ajankuva.

Kiitos kaikille osallistumisestanne arpajaisiin.

Arpaonni suosi tällä kertaa Tanyaa ja Violetia. Laitattehan osoitteenne helmiinanposti(a)gmail.com, niin saatte korttipostia.

Syksyistä