Peitto

Järjestelmällisen uurastuksen jälkeen peittokin valmistui vihdoin. Ei siitä edes kovin iso tullut (99 x 161 cm), mutta huh, että oli hommaa. Nyt kotikaaosta selvittämään.

Huivi

Olen urakoinut keskeneräisiä tekeleitä. Mm. Virkkauksen ilo -kirjasta inspiraationsa saanutta mohairhuivia.

Laitoin puikoille myös jotain uutta, hahtuvaisen pyllynlämmittimen rattaisiin. Se alkoi liian kapeana, toivottavasti etenee paremmin. Ihanaa, että on syksy. Aloitettiin kerhokin.

Nuttu

Tein vielä yhden nutun. Pieni apurini haluaa osallistua kaikkeen.

Tuntuu, että olisi elänyt pidemmänkin ajan. Viikossa tapahtunut niin paljon. Tänään kesän Salmela. Mun oli niin hyvä olla Maria Laineen maalausten luona. Tykkäsin Annuli Viherjuuren kahdesta ja Asta Pajusen lähes kaikista. Kädet oli tänä vuonna täynnä, joten oikeastaan ei kuvia, mutta muistoja ja tunne.

Kun käy läpi tavaroita, löytää kaikkea yllättävää ja unohdettua. Jäljennös Adolf von Beckerin Tyttö ja kissa maalauksesta, jossa olen pelännyt ihmistä ja takellellut tytössä.
Pidän edelleen tuosta alkuperäisestä teoksesta, sen "pienestä" aiheesta, kauniista hämystä ja tunnelmasta. Jotain sellaista mennyttä rauhaa ja hitautta, mitä enää ei ole. Haluan roikkua tämän kanssa vielä menneessä ja jätän talteen.

Räsymatto lempimatto

Oli yksi pieni haave. Saada mäntysuovalle tuoksuva matto. Nyt on. Räsymatto lempimatto. Tällä viikolla tulee sohva, muutoin jatkan pelkistämistä, karsimista ja turhasta luopumista.

Lempiruusuni on kukassaan

Hentoa valoa

Taittelin kymmenen perhosta. Kokeilin niihin kopiopaperia, leivinpaperia ja silkkipaperia. Sellainen läpinäkyvä paperi olisi ollut varmaan parasta. Sitä ei ollut, enkä edes muista sen virallista nimeä. Tyydyin silkkipaperiin. Kopiopaperi oli läpinäkymätöntä, leivinpaperi olisi ollut kuumuudenkestävää, mutta en tykännyt sen likaisesta sävystä. Silkkipaperi on vähän liian hentoa, mutta kuultaa kauniisti läpi. Lamppujen ympärillä on kovaa muovia olevat suojukset, joten paperi ei pääse osumaan lamppuihin, silti en pitäisi näitä päällä vahtimatta. Kivaa hentoa valoa.

On ollut hiljaisuus. Odotamassa miljoona pientä ja suurempaa projektia, nyt ja sitten hetkiä, kun on aikaa. Omaa aikaa. Tyttösessämme on kovasti vahtimista. Hän on oppinut ryömimään, konttaamaan, istumaan ja seisomaan tukea vasten hetkessä. Nyt hän haluaa kävellä tuen kanssa ja yrittää kurotella ja kiipeillä kaikkeen mihin vain yltää ja kykenee. Nukkumarytmimmekin on muuttunut.

Halusin osallistua nuttuprojektiin. Tein kaksi nuttua, jotka sain laittaa mukaan ystävällisen Saksittua blogin Sadien yhteispostitukseen. Kiitos vielä kerran. Sadie muisti myös meitä tyttösen kanssa paketilla. Tyttönen sai nallen kuvan katseltavakseen, minä lankoja kirjontaan ja origamipapereita. Muistaakseni en ole maininnut täällä kertaakaan kiinnostustani origamia kohtaan. Tahdon taitella perhosia. Ja tehdä hakoja, tatoja ja umetatoja.

Perhosia tahdon myös kirjoa ja maalata pieneksi kokoelmaksi seinälle.