Eilisen turhaumat

Koirannuttu

Kiitos vapaapäiville, olen saanut jatkettua kesken jääneitä käsitöitä. Toivottavasti perhoskoiraystävä kokoa xs, on yhtä tyytyväinen nuttuun kuin minä. Osasin tehdä helmineuletta, lanka on purkulankaa ja sain timanteillenikin käyttöä.

Kaikki hyvin

Olen onnellinen siitä, etten ole vielä tänä vuonna oikeastaan kertaakaan stressannut joulua. En ole ehtinyt, en ole jaksanut. Joulukuu on ihana ja kamala. Itselläni työsuman aika ja siihen kun lisää joulutyöt, pikkujoulut ja muut ohjelmat, niin jostakin on luovuttava. Siksi meillä ei tänä vuonna leivota pipareita ja vakaista aikomuksista huolimatta en saanut lähetettyä yhtäkään korttia. Sitten on asioita, joista en luovu, kuten siivous ja hyvä ruoka. Ja pieni kuusi on toiveissa. Joulu syntyy pienistä palasista, joka vuosi vähän erilaisista.
Ainoa luovempi aktiviteetti, mitä olen iltaisin jaksanut tehdä on ollut paketointi. Vielä monen sisältö on kesken, ehkä liiankin kesken, mutta huomenna on niiden aika, koska
tänään lähden juhlimaan kahta pientä. Niin ja tänään satoi lunta, mistä olen onnellinen. Valkoinen maa on mielelle monta kertaa valoisampi kuin musta.

Levollista Joulua kaikille!

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Oranssia tarpeeseen

Juuri nyt minulla on hillitön viehtymys tai tarve oranssiin ja vähän siniseen. Ja siksi tämä hassu kuva itselleni.

Tästä päivästä mieleen jääneet hyvät asiat: puhelu pikkujouluista innostuneen ekaluokkalaisen kanssa, konditoriasta haetut croissantit ja yhdet valmiiksi saadut joulukortit.

Onnellisuus ei vaadi isoja asioita

Eilen olin onnellinen illasta, purkillisesta valoa ja sen tuomasta tunnelmasta. +edelleen lumesta +kamerasta +siitä, että olen heiluttanut virkkuukoukkua onnistuneesti... onhan näitä.

Talvimyrsky

Eilen tomusokeroin ensimmäiset joulutortut, tänään ulkona kaikki on sokeroitu. Talvimyrsky tuulee ja tuiskuaa.

Blogini sisältö on nyt pelkkää pakettia, mutta paketointi vain on niin kivaa!

Lauantaina

Marraskuun pimeys ja ehkä juuri siksi tunne, ettei päivä käynnistyisi millään. Intoa tuovat kiiltokuvat ja silkkipaperit, ehdottomasti yhdessä. Ehkä näistä saa juuri nyt väriä tarpeeseen.

Toisaalta kudon ruskealla, itselleni oudolla ja vieraalla värillä. Mutta joka tuntuukin yllättävän kotoisalta ja hyvältä.

Ja sitten on uusi kamera, jonka kilk, klik ääneen olen täysin ihastunut.

Kiiltokuvat ostin Tiimarissa, missä oli aidosti ystävällinen ja aurinkoinen myyjä (valitettavasti tätä näkee aika harvoin). Sanoi, että ihanaa, kun joku ostaa kiiltokuvia, harvemmin kun enää näkee. Minulle ne ovat nyt ihan in ja must.