Poncho

Kolme kuukautta teossa ollut koiranponcho valmistui viimein. Tai odottaa vielä sovitusta ja nappien laittoa. Nyt onkin sitten pidettävä taukoa käsitöistä, nivelet naksuu ja paukkuu.

Säilytystilaa ei kai koskaan voi olla tarpeeksi tai sitten tavaraa on vain liikaa. Kyllästyin joka paikassa pyöriviin tumppuihin, sukkiin ja myssyihin. Keräsin ne kassiin, johon ompelin kirppisliinan kylkeen. Toinen kassi löytyi kaapin perukoilta. Jäi aikoinaan pyörän pinnojen väliin ja pohjaan tuli reikä. Paikkasin reiän pitsirinkulalla ja koristelin kassia vähän muutenkin. Sain uuden kassin kirjastoon tai ostoksille. Nyt on tarve saada asioita paikoilleen ja järjestykseen.

Kotihuivi

Kotihuivi valmistui. Se on pitkä, sellainen jonka huoletta pyöräyttää kahdesti kaulan ympäri ja silti se jää vielä ihanan reilusti roikkumaan. Huivi tuntui enemmän omalta, kun siinä on kuva. Vaan kovin on vaikeaa tuo villalle kirjonta. Toisinaan tulee seurattua Sandran touhuja, hänkin on viime aikoina tehnyt huiveja.

Ihanaa, että on mummit, mummot ja kummit. Tyttö sai postilaatikkoon yllätyksiä, villaa ylleen.

Oma hetki

Takana on huono yö. Toivottavasti edessä parempi päivä. Tyttö on ottanut tavaksi nukkua aamupäivällä pitkään. Mennyt näin jo viikon tai kaksi. Tiedän, että voin tällöin tehdä jotain. Syödä, suoria paikkoja, pyykätä, viettää omaa aikaa. Nyt olisi ehdottomasti siivottava, yritän kuitenkin sulkea silmäni sotkulta, vaikkei mielestä se poistukaan. Tarvitsen oman hetkeni. Puikoilla kotihuivi, johon liian vähän vaaleanpunaista lankaa. Mutta laitan paljon harmaata, ihanan arkista. Ja tiedän, että tuo nainen kummittelee joka paikassa. Haudon maalausajatuksia. Jos olisi rahaa, ostaisin tytölle Katja Tukiaista. Maalaan hänelle itse jotain, joskus.

Kiitoskortit

Tällä viikolla saapui postissa ristiäiskuvia. Netistä tilaaminen ja kotiinkuljetus/kanto onkin melkoista luksusta näinä päivinä, kun kotoa lähteminen on hieman hankalaa. Joskus toivoisi, että asuisi lähempänä keskustaa.
Askartelin kiitoskortteja. Onneksi materiaalit kortteihin löytyi jo valmiiksi. Toisaalta mitään uutta en nyt haluaisikaan ostaa. Minulla on säästövuosi. Ehtona kaikelle tekemiselleni on, että tarvittava materiaali on löydyttävä jo olemassa olevista. Toisaalta kohta on jo ihan pakko rikkoa tätä ja ostettava heijastinnauhaa.
Onneksi valkoista virkkauslankaa vielä on, niin voi tehdä pitsiympyröitä vaatteisiin ja koristeeksi muuallekin.
Kutsukuvan kanssa menin ennen joulua vanhoin ideoin eli vähän sieltä missä aita oli matalammalla.

Kun ulkona on valkoista, tulee itsellekin kovin valkoinen olo, vaikka jos olisin nyt väri, olisin violetti, sellainen oikein syvä ja tumma. Olisin ollut jo pitkään.
Tänään ei menty yhdessä ulos. Katsottiin haaveillen kirjontakirjaa ja haettiin inspiraatiota. Jatkan vanhoja projekteja.

Tein lahjaksi rintakorukukkasen. Näinä päivinä on parasta tehdä jotain pientä ja nopeasti valmistuvaa, kaikki suuret työt kun tuntuvat jäävän roikkumaan. Listasin keskeneräisiä käsitöitä. Teossa koirannuttu, ikuisuusprojekti neliöpeitto ja kaulahuivi. Olen varmasti unohtanut jotain, kun listasta tuli noin lyhyt. Haavelista onkin sitten pidempi. Ja keksin, että jos en nyt ehdi tehdä isompia ja vaativampia vaateprojekteja, niin ainahan valmiita vaatteita voi koristella pienillä jutuilla, kuten kirjotuilla kuvilla ja pitsipaloilla.

Amerikan paketista

Olen ollut aika puhki poikki väsyksissä. Joulun, uuden vuoden ja ristiäisten juhlaputkesta, flunssasta (tytön ja omasta), tytön itkukaudesta. On sula mahdottomuus, että olisin ehtinyt tehdä mitään "ylimääräistä". Vaatteita olisi kiva tehdä, toivottavasti joskus löytäisin siihen aikaa, joka ei olisi keneltäkään pois. Onneksi persoonallisia vaatteita saa myös tilaamalla. Kovin mieluinen essu on Merjan puodista.
Olen päättänyt olla maaliskuun loppuun talvilomalla stressistä ja turhista huolista ja murheista. Toivottavasti tännekin ehtii useammin.

Päivää vaille kaksi viikkoa

Pieneni kääntää päänsä kohti tyynyäni, johon on jäänyt tuoksuni. Se itkettää. En raaskisi olla erossa tytöstäni hetkeäkään.