Tänään Heinolassa. Pienellä ja sympaattisella Heinolalla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni, onhan se lapsuuskaupunkini. Tänään palasin minulle merkitykselliseen paikkaan, joka seitsemän vuotiaana teki suuren vaikutuksen. Heinolan kaupunginmuseo oli hienoin paikka, missä olin koskaan ollut. Ja tuon tunteen muistan vieläkin, eikä sitä edes Pietarhovin mahtipontisuudetkaan ole pystyneet latistamaan. Tänäänkin tuntui hyvältä olla siellä, oli kuin aika olisi pysähtynyt. En palannut museoon kuitenkaan vain sen itsensä vuoksi, vaan Anu Tuomisen on olemassa -näyttelyn takia. Minulle merkityksellinen paikka ja Anun upeat työt, voisiko parempaa yhdistelmää olla? Kirjoitan näyttelystä huomenna. Tänään nautiskelen vielä hänen töistään kirjan välityksellä.
1 kommentti:
Olen käynyt Heinolassa useasti,mutta kyseinen paikka on jäänyt minulta tyystin huomaamatta..
Täytyykin seuraavalla kerralla etsiä museo silmien ulottuville....
Kauniita kuvia täälläkin!!!
Kiitos niistä!!!!
Voi hyvin Helmiina!!!!=O)
Lähetä kommentti