sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Pieni analyysi.

Olisi varmaan terveenpää pystyä siirtymään hieman iloisempiin aiheisiin ja saada lisää sävyjä äärimmäisyyksien mustan ja valkoisen väliin. Kannatan kauneuden ja hyvänolon levittämistä ympärille, mutta en vain jaksa kuvata niitä. Kyse on itseilmaisusta, asiat ja aiheet tulevat alitajunnasta, ei näitä kuvia teoreettisesti ja laskelmoivasti ajattele.

Olen kai sen verran vinksahtanut luonne, että asioiden täytyy jollain muotoa olla epäsymmetriassa. En siedä liian aseteltua, rakennettua ja harkittua ympäristöä. Pitää olla rouheista ja kontrastia, ei liian kaunista ja täydellistä. Harmoniasta tykkään mutta se ei saa olla staattista tai kyllästyisin.

Rajaukset ovat tärkeitä minulle. Erilaisilla rajauksilla sama asia saa eri merkityksiä. Tätäkin rajaamalla sai esille miesmäisyyttä, rumuutta, kovuutta ja toisaalta myös herkkyyttä ja kauneutta.

En pitänyt suusta, siksi peitin sen ja osaksi peittäminen on myös leikkimistä. Mitä peittäminen kertoo? Miettiikö katsoja enemmän syytä peittämiseen vai alla olevaa? Onko peittäminen itsensä vaientamista vai onko hänet vaiennettu?

Odotan jo niin viikonloppua, haen silloin kitschille vastaparia.

2 kommenttia:

Livia kirjoitti...

Onko toinen silmä mustelmainen? Miksi suu on suljettu? Nyt on jollain paha olla.

HeidiHelmiina kirjoitti...

Teen tästä analyysiä kun ennätän. Palaute saa aina ajattelemaan, dialogi on monologia antoisampaa.