Kun vielä kesällä virkkaus oli käsittämätöntä lyhenteiden koodikieltä, on se tänään jokseenkin jo luettavaa ja ymmärrettävää. Mahdottoman tuntuisesta on tullut mahdollista. Ihmeellinen ja ihana oppiminen on tuonut suurta iloa ja avannut tien uuteen maailmaan. Tosin tie ei ole ollut aivan helppo tai lyhyt solmuineen, väärine silmukoineen ja purkamisineen, mutta kaikki tämä kai lisääkin juuri ilon määrää.
6 kommenttia:
Minä sain varmasti tuntea saman oppimisenriemun,kun virkkasin antaumuksella hartiahuiveja alkutalvesta!!!
Aluksi pähkäilin ja purin,tuskailin ja ihmettelin,mutta niin sitä valmista alkoi syntyä ja huomasin virkkaamisen olevan hauskaa puuhaa-siihen tuli suorastaan himo!!!
Kaksi huivia sain valmiiksi ja kolmas odottaa kiinni parsimista-työn tylsin ja työläin vaihe!!!
Virkkaamis-intoa sinulle!!!=O)
Työsi näyttää niin suloiselta!!!
Useinhan sitä sanotaan ettei se tulos vaan se matka jonka sinne tekee on se tärkein.
Kaunis!
Solmujen ja silmukoiden vaikeus näyttää kyllä helpottuneen :) Ihanan näköinen virkkaus!
Kaunis virkkaus, ei uskoisi että olet aloittelija!
Ihanan näköistä valkoista unelmaa!
Ihanan näköistä valkoista unelmaa!
Lähetä kommentti