Loman loppusaldo

Viimeisiä viedään lomasta. A-luokan kotiloma, odotuksien mukainen. Levännyttä mieltä voisi kyllä kernaasti lepuuttaa vielä viikolla. Josko sitten keskeneräinen nuken nuttu valmistuisi ja loppuun luettuja kirjoja olisi useampi kuin yksi ja koti kaappeja myöten järjestetty ja siivottu.

Vaaleanpunainen

Tarkoituksenani ei ole pitää väriviikkoa, mutta jos näin olisi omat mainintansa saisivat ainakin valkoinen, violetti, kulta, keltainen, ruskea, sininen ja vihreä. Oranssi saikin jo oman mainintansa. Ja vaaleanpunainen tulee tässä. Ja kas ei riittäisi viikossa edes päivät näihin kaikkiin.

Pidän vaaleanpunaisesta. Enkö ole kasvanut ohi barbimaailmasta ja tyttöydestä? Vaaleanpunainen edustaa minulle tuttua ja turvallista. Se on rauhoittava ja hellyyden väri. Sanotaan, että se vähentää ruokahalua, mutta berliininmunkin se suorastaan yllyttää syömään.

Uusin kirjahankinta Katja Tukiainen WORKS vaatii katselukertoja. Mitä enemmän katson, sitä enemmän pidän. Ja ihana kirja, kokonaisuus.

Oranssi

Elinvoimainen, tehokas ja voimakas, ruokahalua lisäävä. Huomioväri. Väärinymmärretty tai ei ymmärretty lainkaan.
Väri paikallaan kehäkukissa, joita rakastan keltaisista oransseihin. Muutoin oranssi ei lukeudu erityisen läheisiin väreihini, mutta silti paikallaan hetkittäin ja vähäisissä määrissä, etenkin keltaiseen taittavana.

Koti kaipaa siivousta, tilan tekoa keväälle. Tietyistä asioista luopumista. Joulukaan ei ole vielä täysin poistunut talosta.

Soveltaen samaa voisi sanoa itsestään, etenkin juuri tänään.

Talviloma

Jee vihdoinkin, talviloma! Kauan kaivattu ja tarpeeseen tuleva.
Ohjelmassa ainakin kotona oloa ja kyläilyä, lepoa, vauhtiveikon kanssa lenkkeilyä, kirjoja, näpertelyä, herkkuja ja muuta mieltä hoitavaa.

Valosta saa nauttia päivä päivältä pidempään. Tosin ei vielä niin paljon, jotta ennättäisi kuvata viikolla luonnonvalossa, siksi onkin tyytyminen keinovaloon.

Joskus tuntuu, että reviirini on vain teekupin kokoinen, niin usein se kuviin eksyy. Toisaalta se on aina läsnä ja sopii aamusta iltaan seuraksi kaikkeen. Onneksi tieto, että liiallisesta teen juonnista voi saada munuaiskivet, hillitsee hieman tyhjennettyjen kuppien määrää.

Lasinalustojen käyttö on saksalainen tapa, jota mielelläni suosin, etenkin näillä huopaisilla, ilmeeltään pelkistetyillä ja varsin kätevillä ihanuuksilla.

Persoonat

Suloisia, surullisia, humoristisia, haikeita, ylväitä.... kerrassaan mahtavia persoonallisuuksia lasten kuvataidekoulun näyttelystä jokusen vuoden takaa.

Erityisesti ihastuin tähän siniseen suppusuuhun. Kutsuttakoon häntä vaikka Herra Tammikuuksi. Tammikuu kun tuo mieleen sinisen tai vaaleansinisen. Ihanaa, että on lunta ja oikea talvi.

Oppimisen ihme ja ihanuus

Kun vielä kesällä virkkaus oli käsittämätöntä lyhenteiden koodikieltä, on se tänään jokseenkin jo luettavaa ja ymmärrettävää. Mahdottoman tuntuisesta on tullut mahdollista. Ihmeellinen ja ihana oppiminen on tuonut suurta iloa ja avannut tien uuteen maailmaan. Tosin tie ei ole ollut aivan helppo tai lyhyt solmuineen, väärine silmukoineen ja purkamisineen, mutta kaikki tämä kai lisääkin juuri ilon määrää.

Sitruunankeltaista

Katsoin Anne Riitta Cicconen L'amore di Marja. Tykkäsin elokuvan ”ilmeestä”. Minulle lavastukset ja rekvisiitta ovat elokuvissa tärkeitä. Ehkä tulee liiankin tarkasti katsottua elokuvakoteja ja arvotettua siten visuaalisen ympäristön kautta elokuvan "hyvyyttä" ja kiinnostavuutta. Tietenkään mikään kaikista kauniista kauneinkaan ulkokuori ei kanna ilman hyvää tarinaa ja sen oikeita, aitoja, uskottavia ja kiinnostavia henkilöitä.

L'amore di Marja on (kasvu)tarina perheestä, ennen kaikkea äidistä ja tyttäristä, naiseudesta. Eri kulttuurien kohtaamista, omista unelmistaan luopumista, oman itsensä muuttamista ulkopuolisten odotusten tarkkailussa…

Laura Malmivaara on Marjana hyvä. Rooli on kaikesta päätellen hänelle hyvin tärkeä.

Tämä ei ole elokuva-arvostelu. Kirjoitin elokuvasta tänne, koska se antoi inspiraatiota ja jäi ajatuksiin.

Valkoisen paperin kammoa potiessa, tulee kuulemma piirtää värilliselle. Keltaisessa kuvassa hauskaa siksi on, että kaikki valkoinen on jälkikäteen lisättyä, ei jätettyä. Keltainen yhdistetään usein iloon, mutta kai se sitruunan tavoin voi olla hapantakin? Ja siten hapannaamalle sopiva taustaväri.