Neliöitä

Ei taidetorstaita tänään, vain neliöitä. Summittaisia väriyhdistelmiä langoista, mitä löytyy. Nähtäväksi jää millainen sekamelska syntyy, käsi tosin tarttuu kovin usein pinkkiin.

Väripari: PUNAINEN

Vuodenvaihteessa mietin pieniä uudistuksia blogiini. Taidetorstaita teoksille, joista pidän tai jotka puhuttelevat erityisesti. Ehkä toteutan sen. Mitään kovin sitovia juttuja en halua, sillä aina ei ole aikaa tänne. Ja blogiin tulee kirjoittaa hyvillä mielin, ei pakolla. Toinen uudistus on väripari. Yritän vuoden mittaan käydä läpi värejä parilla kuvalla. Punainen saa aloittaa, sillä voisin ottaa punaisesta voimaa, että saisin vihdoin jotain aikaiseksikin ja toisaalta näen punaista, kun koira on valvottanut öisin. Samalla osallistun Ilonan välipala-haasteeseen. Välipalani, kuppi teetä.

Olen ollut viime aikoina paljon ikkunan ääressä. Koettanut hyödyntää parhaan valon ottaessa kuvaa, katsonut auringonpaistetta tai vahtinut takapihalla olevaa koiraa. Halusin tehdä ikkunakoristeita, joissa käyttää aamun värejä. Ei ihan toiminut toivomallani tavalla, mutta alku. Olisi hauska tehdä balettitanssijoita ikkunaan.

Tytön muotokuva on koristanut yöpöytääni kauan. Olen unohtanut tekijän, muistan, että joku venäläinen kai. Ja unohdus on vaivannut. Kirjoitin maalauksen tekijän kyllä aikoinaan muistiin, mutta kadotin tiedon. Eilen yllättäen tuli vastaan lappu, jossa luki: Soroka Grigori Vasiljevits, Jelizaveta Nikolajenva Miljukovan muotokuva, 1840-luvun jälkipuolisko. Öljy kankaalle 33 x 25. Luulin jo asian ratkenneen, tarkistan vain Googlelta, voinko yhdistää kuvan ja lapun tiedot. Ei kertonut Google mitään, en voinut yhdistää. Todennäköisesti kyseessä on yksi ja sama, mutta ärsyttää ettei voi olla täysin varma.

Yksi uusi

Eilisen turhaumat

Koirannuttu

Kiitos vapaapäiville, olen saanut jatkettua kesken jääneitä käsitöitä. Toivottavasti perhoskoiraystävä kokoa xs, on yhtä tyytyväinen nuttuun kuin minä. Osasin tehdä helmineuletta, lanka on purkulankaa ja sain timanteillenikin käyttöä.

Kaikki hyvin

Olen onnellinen siitä, etten ole vielä tänä vuonna oikeastaan kertaakaan stressannut joulua. En ole ehtinyt, en ole jaksanut. Joulukuu on ihana ja kamala. Itselläni työsuman aika ja siihen kun lisää joulutyöt, pikkujoulut ja muut ohjelmat, niin jostakin on luovuttava. Siksi meillä ei tänä vuonna leivota pipareita ja vakaista aikomuksista huolimatta en saanut lähetettyä yhtäkään korttia. Sitten on asioita, joista en luovu, kuten siivous ja hyvä ruoka. Ja pieni kuusi on toiveissa. Joulu syntyy pienistä palasista, joka vuosi vähän erilaisista.
Ainoa luovempi aktiviteetti, mitä olen iltaisin jaksanut tehdä on ollut paketointi. Vielä monen sisältö on kesken, ehkä liiankin kesken, mutta huomenna on niiden aika, koska
tänään lähden juhlimaan kahta pientä. Niin ja tänään satoi lunta, mistä olen onnellinen. Valkoinen maa on mielelle monta kertaa valoisampi kuin musta.

Levollista Joulua kaikille!

Hyvää Itsenäisyyspäivää