Olen siirtynyt kotielämään, silti aika rientää ja päivät ovat illassa ennen kuin huomaakaan. Paljon asioita on vielä kesken, levällään, hoitamatta, tekemättä. Viime aikoina olen ommellut paljon. Virkannut vähän ja oppinut mm. nirkon teon, joka mahdollistaa taas uusien projektien aloituksen. Olen miettinyt joulua tai lähinnä lahjoja, joita voisi tehdä. Intoa, innostusta ja ideoita olisi taas hurjasti. Toivottavasti ehtisin saattaa niistä mahdollisimman paljon toteutuksenkin asteelle. Ja etenkin valmiiksi.

Kiitos Inkeroinen tunnustuksesta.

Tyttömäinen

Me ei tiedetä tulokkaan sukupuolta. Olen aina ollut toisten kohdalla varma sukupuolesta, jos ei muusta niin viimeistään mahan muodosta. Mutta nyt omani kanssa olen ihan ymmällä. Kerran olen nähnyt unta pojasta, toisessa unessa pohdin sukupuolta. Toisaalta ei sillä, että sukupuolella olisi mitään merkitystä. Paitsi ehkä näissä käsitöissä. Nuttuun värit on valittu periaatteella vihreä ja vaaleanpunainen ovat hyvät yhdessä, en ajatellut että siitä tulisi näin tyttömäinen. Reunaan oli pakko virkata pitsikuviota, jotta helma pysyisi suorassa, kun en halunnut resoria. On ylipäätään yllättävää, että kasaan rullautuneista, epämääräisistä paloista sai aikaiseksi näinkin hyvän kokonaisuuden. Mutta seuraavan käsityön taidan silti tehdä ohjeen mukaan.

Syyskuusta näyttäisi tulevan kiireinen. Toisaalta toivon, että kuu kuluisi nopeasti ja tulisi pian lokakuu ja sitten MARRASKUU. Ja toisaalta toivon, että aika matelisi. No päivä kerrallaan.

Aleksin naulakko ja koruompelua

Naulakon takana lukee lyijykynällä Aleksi. Aleksi on todennäköisesti tehnyt naulakon koulun puutöissä. Nyt naulakko oli myynnissä kirppiksellä. En ymmärrä miten kukaan raaskii myydä lasten tekemiä käsitöitä? Ostin pois, kun naulakolle on tarvetta. Ehkä pilasin alkuperäisen näkemyksen sutimalla pintaan mustaa maalia, mutta näin miellyttää enemmän minua. Vielä pitäisi saada naulakko oikealle kohdalle seinään, mutta sitä ennen on vähän siirreltävä huonekaluja.
Onpa mukava surautella ompelukoneella. Lause, jota ei välttämättä uskoisi kuulevansa minulta. Mutta tänään oli hyvä ompelupäivä. Koruompelusta, tosin ei ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä, syntyi rintakoru.

Päivä, joka ei tunnu käynnistyvän millään. Ainoa valmiiksi saatettu asia on eilen aloitettu liina ja sekin vielä prässäystä vaille. Erilaisia pitsipyörylöitä olisi tarkoitus virkata hieman varastoon ja ommella sitten koristeeksi sopiviin paikkoihin.

Sunnuntaikuvia

Kirjontaa

Kansalaisopistossa olisi erittäin mielenkiintoinen (+) kirjontakurssi. Kaipaisin ohjattua toimintaa, opettajaa (+), ettei itse, yksin tarvitsisi väkertää ja opetella kantapään kautta. Kurssi vaatisi aikataulujen sovittelua (-), on toisen kaupungin puolella (-) (mutta kuntaliitoksen takia (+)) voisin kai osallistua? Olisi mielekästä tekemistä ja vaihtelua tulevalle äitiyslomalle (+), toisaalta en tiedä missä kunnossa tulen olemaan (-) ja onko minusta lähtijäksi? En pysy yhdessä koossa koko kurssin ajan ja en tiedä voisinko osallistua lopuille tunneille (-). Kevätlukukaudella on samainen kurssi (+), mutta en tiedä onko se jatkoa syksylle vai otetaanko uusia mukaan? Ja onko minusta silloinkaan menijäksi tai onko aikaa? Eli kai jatkan yksin väkertelyä. Olisipa edes joku vapaamuotoinen käsityöryhmä. Täytyy kai perustaa sellainen.

On ollut ikävä blogia. Täällä vanhassa taas, kun en ole vielä saanut muokattua uutta mieleiseksi. Viikko sitten kirppiksellä oli hyvä löytöpäivä... kaksi kahvikuppia, lasten pussilakana, naulakko, kangasta ja hiiri. Kunpa osaisi tehdä virkattuja eläimiä itse. Tässä blogi, jossa kivoja virkattuja otuksia.

Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua on muuten ihan herkkukirja. Se innostaa tarttumaan virkkuukoukkuun, kirjomaan, opettelemaan applikointia ja tekemään vanhasta uutta, persoonallisempaa. Lisätietoja täältä.