Oranssia tarpeeseen

Juuri nyt minulla on hillitön viehtymys tai tarve oranssiin ja vähän siniseen. Ja siksi tämä hassu kuva itselleni.

Tästä päivästä mieleen jääneet hyvät asiat: puhelu pikkujouluista innostuneen ekaluokkalaisen kanssa, konditoriasta haetut croissantit ja yhdet valmiiksi saadut joulukortit.

Onnellisuus ei vaadi isoja asioita

Eilen olin onnellinen illasta, purkillisesta valoa ja sen tuomasta tunnelmasta. +edelleen lumesta +kamerasta +siitä, että olen heiluttanut virkkuukoukkua onnistuneesti... onhan näitä.

Talvimyrsky

Eilen tomusokeroin ensimmäiset joulutortut, tänään ulkona kaikki on sokeroitu. Talvimyrsky tuulee ja tuiskuaa.

Blogini sisältö on nyt pelkkää pakettia, mutta paketointi vain on niin kivaa!

Lauantaina

Marraskuun pimeys ja ehkä juuri siksi tunne, ettei päivä käynnistyisi millään. Intoa tuovat kiiltokuvat ja silkkipaperit, ehdottomasti yhdessä. Ehkä näistä saa juuri nyt väriä tarpeeseen.

Toisaalta kudon ruskealla, itselleni oudolla ja vieraalla värillä. Mutta joka tuntuukin yllättävän kotoisalta ja hyvältä.

Ja sitten on uusi kamera, jonka kilk, klik ääneen olen täysin ihastunut.

Kiiltokuvat ostin Tiimarissa, missä oli aidosti ystävällinen ja aurinkoinen myyjä (valitettavasti tätä näkee aika harvoin). Sanoi, että ihanaa, kun joku ostaa kiiltokuvia, harvemmin kun enää näkee. Minulle ne ovat nyt ihan in ja must.

Keskeneräistä

Lyyli on vielä enemmän mietinnässä kuin teossa. Samoin kuin neulotut pipo, kaulaliina ja kassi, pehmo-otus, virkatut rinkulat ja torkkupeitto. Helmapitsit.
Teossa nyt säärystimet x 2, pieni kesämekko, hartiahuivi.

Onneksi jouluun on vielä aikaa ja kaiken ei tarvitse olla valmiina jouluksi.

Outoja ostoksia kirppikseltä

Tässä lisää pitkin syksyä ostettuja outoja kirppislöytöjä. Lapsen tekemä puinen korurasia. Suhtaudun ehkä liian tunteellisesti kaikkeen, mitä lapset ovat tehneet. Mutta ihailen heidän aitoa tekemistä ja itseilmaisua, jota opit, ismit ja ympäristö ei ole liiaksi pilannut. Tuntui pahalta, että joku oli luopunut käsityöstään. Ostin pois, kun hintakin oli mitätön. Sitä paitsi kannessa on perhonen ja perhoset ovat vastustamattomia.
Tykkään tehdä käsitöitä toisten käsitöistä. Pitsi (joka muuten on jo ostettu aiemmin) voisi päätyä verhoon ja pannulappu (vai patalappu) nukkekodin matoksi. Nämä kaksi olisivat kyllä ihan hyvät yhdessäkin. Punaisen pannulapun kaveri oranssi on esiintynyt blogissa jo aiemmin (toistan itseäni).
Ja lopuksi ihme pötkylät, joita en varmaan olisi töppösiksi arvannut, elleivät sukkalaatikossa olisi olleet. Olivat yhtä aikaa ihanat ja kamalat, sellaiset joista ei oikein tiedä pitääkö vaiko inhota. Jalassa joka tapauksessa lämpöiset.

Lyyli - 1. vaihe

Piirsin Lyylin jo viikkoja sitten. Tarkoitus olisi monistaa eri tekniikoin Lyyliä sinne ja tänne. Tiedossa kaikenlaista näpertämistä ja väkertämistä, askartelua ja käsitöitä.

Ensi vuoden kalenteri näyttää vielä aivan tyhjää, nykyinen onkin ollut (ja on ja tulee olemaan) sitten sitäkin täydempi.
Kesken on myös joukko erinäisiä käsityöyritelmiä. Osa jo teossa, enimmät vielä päässä. Joulukin lähestyy ja haluan tehdä itse lahjoja. Jotain valmistakin sentään jo. Pienen pieni peitto, elämäni ensimmäisillä isoäidinneliöillä. Pienessäkin on päättelyineen ja yhdistelyineen yllättävän iso homma, mutta silti jo seuraavan, hitusen isomman torkkupeiton teko houkuttelee. Ja ehkä sitten vuorossa olisi se iso peitto, jota näilläkin neliöillä lähdin tekemään, mutta joka matkan varrella siis melkoisen pieneksi kutistui. Tosin tästä oppineena teen kerrosta isompia neliöitä, joissa uloin kerros on aina samanvärinen. Ja värimaailma on jotain aivan muuta.