Pikainen postaus. Niskani on jumiutunut niin, ettei päätä pysty kääntämään ja koneen ääressä istuminen ei tee hyvää. Samoin ei virkkaus ja on yritettävä ottaa taukoa siitäkin. Tänään oli ihana herätä, kun paistoi aurinko, kauan odotettu ja kaivattu, ja jonka halusin kameralla tallentaa. Muutoin ylin kuva on fiktiota. Kiiltokuvaperhoset on photoshopattu ikkunaan. Jos olisivat olleet oikeasti ikkunassa, luulen, että olisivat vastavalossa olleet mustia tai näin ainakin muistelen käytännössä oppineeni. Valokuvaus on opeteltavien listalla.
Vielä muutamia, viimeisiä sivuja vaille lukematon Haahtelan Perhoskerääjä vaikuttaa. Kummitytön lahjapakettikin kääriytyi teeman mukaisesti.
8 kommenttia:
Sarkylaaketta ja venyttelya, siina ensiapua.
Olen ihan onneton naiden photshoppien kanssa. jos et olisi mitaan sanonut, perhoset olisivat menneet taydesta.Olisin vain ihmetellyt kuinka sen teit :).
Kaunis tuo paketti kummitytöllesi. Mitähän siellä mahtaa olla sisällä? Vai onko salaisuus?
Välillä vaan on pidettävä välipäiviä puuhastelusta, kun kroppa sanoo "ei nyt".
En olisi ekalla vilkaisulla hoksannut että olet photoshoppaillut tuon. Kuva on kaunis!
Nää on kyllä vähän vaarallisia nää harrastukset - tietokoneen ääressä tuntikausia ja sitten käsityöt päälle. Minulle tulee vieroitusoireita, jos yritän niitä rajoittaa.
Pikkujutut, lääkettä olen joutunut ottamaan, vaikka lääkkeitä kartan parhaan kykyni mukaan. En tiedä onko se ihan viisasta. Jooga olisi lajini, tosin kotona se on minusta vähän tylsää ja mihinkään ryhmään en voi mennä, kun aikataulut ei sovi elämänrytmiin. Mutta jollain tavalla tässä on alettava venytellä.
Minun pitäisi oppia enemmän teoriaa kuvaamisesta, ettei olisi niin sattumien varassa, mitä kamerasta ulos tulee. Vaikka ei teorian tunteminen välttämättä mitään auta, mukana pitää olla tunnetta ja näkemystä. Valokuvaus on vaikea laji, tekninen ja taiteellinen yhtäaikaa.
Sadie, paketissa on peli. Olen samaa mieltä, kehoaan pitäisi oppia kuuntelemaan. Vaikka nytkään en sitä tee, kun koneen ääressä nökötän.
Killisilmä, käsityöt ja koneen ääressä oleminen, ovat yksitoikkoista istumista. Kaikessa tekemisessä pitäisi olla kohtuus. Vaikea täältä on olla erossa ja käsillä on mukava olla jatkuvasti jotain tekemistä.
Tuohon ylimmäiseen kuvaan jäin muutamaksi toviksi asumaan!!!=O)
Perhosia jo kovin kaipailen!!!
Ja kun niitä ryhtyy kaipailemaan,ajatuksiin nousee ensimmäiset leppäkertut,
nökövartiset sinivuokot,
rupisammakot,sisiliskot ja kostean maan tuoksu!!!
Harmi,kun toukokuuhun
on vielä aikaa!!!
Vaan,kyllä se sieltä ajallaan tulee...on aina tullut!!!=O)
Rutistuksen rutistus
sinulle minulta!!!<3
Yritan valttaa lakkeita minakin mutta olen huomannut, etta on turha itseaan kiusata kun tietaa etta avun saa. Joogaa suosittelen kovasti.Kenties joku viiikonloppukurssi alkuinnoitukseen?
Tosi kauniit kuvat. Pitsi ja perhoset, niihin ei koskaan kyllästy :)
Toivottavasti olo on jo mukavampi!
Katinkainen, kiitos. Minä elän mielelläni talvea. Aurinkoa kaipaan ja kevättäkin, mutta sitten ajallaan. Päivän pitenemistä on kyllä mukava seurata.
Pikkujutut, minäkin olen lieventänyt asennettani lääkkeisiin. Mutta en esim. päänsärkyyn särkylääkkeitä syö. Vasta tällaisissa tapauksissa, kun elämä rajoittuu, turvaudun lääkkeisiin. Uinti on myös lajini. Nyt uimalaseja vain ostamaan, vanhoistani on kuminauhat hapristunut.
Paperisydän, olo on jo parempi. Minä en kyllästy koskaan perhosiin ja pitseihin. Nyt haluaisin viritellä kotiin joka huoneeseen pitsiä jossain muotoa.
Lähetä kommentti