Blogini on uinunut. Olen ollut väsynyt, innoton ehkä onnetonkin. Maslowin tarvehierarkiassa en ole kovin korkealle jaksanut kivuta. Mutta tänään teki hyvää, tehdä, toteuttaa jotain pientä.

Samojen teemojen toistoa

Pikainen postaus. Niskani on jumiutunut niin, ettei päätä pysty kääntämään ja koneen ääressä istuminen ei tee hyvää. Samoin ei virkkaus ja on yritettävä ottaa taukoa siitäkin.
Tänään oli ihana herätä, kun paistoi aurinko, kauan odotettu ja kaivattu, ja jonka halusin kameralla tallentaa. Muutoin ylin kuva on fiktiota. Kiiltokuvaperhoset on photoshopattu ikkunaan. Jos olisivat olleet oikeasti ikkunassa, luulen, että olisivat vastavalossa olleet mustia tai näin ainakin muistelen käytännössä oppineeni. Valokuvaus on opeteltavien listalla.
Vielä muutamia, viimeisiä sivuja vaille lukematon Haahtelan Perhoskerääjä vaikuttaa. Kummitytön lahjapakettikin kääriytyi teeman mukaisesti.

Sunnuntaijuttuja

Puuhelmistä koruja ja keittiöön verhot vanhasta lakanasta ja kirppiksen pitseistä.
Sitten on eräs apina-herra, jonka teko on jämähtänyt pahasti paikoilleen.

Leikekirjan kokoamista. Irtolippujen liimausta ja vanhojen lehtien läpikäymistä. Vaatii monta sunnuntaita.

Luvussa Riina Katajavuoren Lahjat ja Joel Haahtelan Perhoskerääjä.

Katselua odottamassa mm. 1998 valmistunut Bille Augustin elokuva Les Misérables - Kurjat.

Kirppis I

En ole ennättänyt aikoihin kirppiskierrokselle. Siksi esittelen vanhoja löytöjä, ensiksi esillä metallinen tarjotin/lautanen, joka täällä jo aiemmin vilahtikin. Tämä on sarjani kolmas. Kaksi muuta ovat pienempiä ja mustapohjaisia. Kaikki tekoa made in USSR, tai niin ainakin luulen.

Sitten minulla on ikävä kukallisia huivejani, joita teininä pidin ja joiden käytön yhdestä kommentista lopetin. Ja harmittaa ettei ole kuvaa minusta äidin tekemässä valkoisessa keinoturkissa, valkoisissa housuissa ja kukallisessa huivissa. Talviasukokonaisuuteni, josta pidin kovin. Saattaisi naurattaa nyt, mutta oli silloin niin hieno.

Kirppis osa II on pitsijuttuja, kunhan saan niitä valossa kuvattua.

Neliöitä

Ei taidetorstaita tänään, vain neliöitä. Summittaisia väriyhdistelmiä langoista, mitä löytyy. Nähtäväksi jää millainen sekamelska syntyy, käsi tosin tarttuu kovin usein pinkkiin.

Väripari: PUNAINEN

Vuodenvaihteessa mietin pieniä uudistuksia blogiini. Taidetorstaita teoksille, joista pidän tai jotka puhuttelevat erityisesti. Ehkä toteutan sen. Mitään kovin sitovia juttuja en halua, sillä aina ei ole aikaa tänne. Ja blogiin tulee kirjoittaa hyvillä mielin, ei pakolla. Toinen uudistus on väripari. Yritän vuoden mittaan käydä läpi värejä parilla kuvalla. Punainen saa aloittaa, sillä voisin ottaa punaisesta voimaa, että saisin vihdoin jotain aikaiseksikin ja toisaalta näen punaista, kun koira on valvottanut öisin. Samalla osallistun Ilonan välipala-haasteeseen. Välipalani, kuppi teetä.

Olen ollut viime aikoina paljon ikkunan ääressä. Koettanut hyödyntää parhaan valon ottaessa kuvaa, katsonut auringonpaistetta tai vahtinut takapihalla olevaa koiraa. Halusin tehdä ikkunakoristeita, joissa käyttää aamun värejä. Ei ihan toiminut toivomallani tavalla, mutta alku. Olisi hauska tehdä balettitanssijoita ikkunaan.

Tytön muotokuva on koristanut yöpöytääni kauan. Olen unohtanut tekijän, muistan, että joku venäläinen kai. Ja unohdus on vaivannut. Kirjoitin maalauksen tekijän kyllä aikoinaan muistiin, mutta kadotin tiedon. Eilen yllättäen tuli vastaan lappu, jossa luki: Soroka Grigori Vasiljevits, Jelizaveta Nikolajenva Miljukovan muotokuva, 1840-luvun jälkipuolisko. Öljy kankaalle 33 x 25. Luulin jo asian ratkenneen, tarkistan vain Googlelta, voinko yhdistää kuvan ja lapun tiedot. Ei kertonut Google mitään, en voinut yhdistää. Todennäköisesti kyseessä on yksi ja sama, mutta ärsyttää ettei voi olla täysin varma.

Yksi uusi