Päivä, joka ei tunnu käynnistyvän millään. Ainoa valmiiksi saatettu asia on eilen aloitettu liina ja sekin vielä prässäystä vaille. Erilaisia pitsipyörylöitä olisi tarkoitus virkata hieman varastoon ja ommella sitten koristeeksi sopiviin paikkoihin.

Sunnuntaikuvia

Kirjontaa

Kansalaisopistossa olisi erittäin mielenkiintoinen (+) kirjontakurssi. Kaipaisin ohjattua toimintaa, opettajaa (+), ettei itse, yksin tarvitsisi väkertää ja opetella kantapään kautta. Kurssi vaatisi aikataulujen sovittelua (-), on toisen kaupungin puolella (-) (mutta kuntaliitoksen takia (+)) voisin kai osallistua? Olisi mielekästä tekemistä ja vaihtelua tulevalle äitiyslomalle (+), toisaalta en tiedä missä kunnossa tulen olemaan (-) ja onko minusta lähtijäksi? En pysy yhdessä koossa koko kurssin ajan ja en tiedä voisinko osallistua lopuille tunneille (-). Kevätlukukaudella on samainen kurssi (+), mutta en tiedä onko se jatkoa syksylle vai otetaanko uusia mukaan? Ja onko minusta silloinkaan menijäksi tai onko aikaa? Eli kai jatkan yksin väkertelyä. Olisipa edes joku vapaamuotoinen käsityöryhmä. Täytyy kai perustaa sellainen.

On ollut ikävä blogia. Täällä vanhassa taas, kun en ole vielä saanut muokattua uutta mieleiseksi. Viikko sitten kirppiksellä oli hyvä löytöpäivä... kaksi kahvikuppia, lasten pussilakana, naulakko, kangasta ja hiiri. Kunpa osaisi tehdä virkattuja eläimiä itse. Tässä blogi, jossa kivoja virkattuja otuksia.

Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua on muuten ihan herkkukirja. Se innostaa tarttumaan virkkuukoukkuun, kirjomaan, opettelemaan applikointia ja tekemään vanhasta uutta, persoonallisempaa. Lisätietoja täältä.

Kesän Salmela kierros tehty.

Kirjontaharjoituksia

Eilen sain vihdoin kirjontakehyksen ja pääsin harjoittelemaan. Seuraavat kokeilut voisivat olla jotain valokuvallisia.
Päivä ei tiedä paistaako vai sataa. Rohkaistuin silti laittamaan koneeseen pyykkiä. Toivotaan poutaa. Siivousurakkakin menossa.

Virkkauksen ilo

Tarkoituksenani ei ole muuttaa blogiani pelkäksi käsityöblogiksi. Olen nyt vain kovin innostunut käsitöistä, joten tännekin tulee niistä siis kirjoitettua. Olen saanut kaunista korttipostia, mutta korteista myöhemmin, kun ehdin/osaan kuvata ne arvonsa mukaisesti. Tämän päiväiset kirjapostin kuvat on nopeasti napattu ja eivät tee parasta oikeutta kirjalle. Frida Pontén Virkkauksen ilo lupaa, että sen ohjeet on helppo ymmärtää. Sopii siis minulle!
Kirjassa on enimmäkseen ohjeita pieniin käsitöihin kuten mm. nappikoruihin, kukkiin, ranteenlämmittimiin, huiveihin... Osa kirjan töistä on todella helppoja toteuttaa, niissä kun voi yhdistellä kirpparilöytöjä, kuten värikkäässä päiväpeitossa. Itse haaveilen samalla tekniikalla toteutetusta valkoisesta pöytäliinasta.
Kirjassa kesän ja syksyn käsityöt on jaettu omiin lukuihinsa. Omat osuutensa ovat saaneet myös väri-ilo, pastellisävyt ja pikkuväelle tehtävät käsityöt. Olen huomannut odottavani jo pikkuisen syksyä. Siksi tykkään kirjankin syksykuvista. Syksy on kovin kuvauksellista aikaa.
Tämän hetken hermolepokäsityöni ja virkkauksen ilon tuojani on violetit neliöt. Neliöitä kun ei tarvitse paljoa miettiä ja värien yhdisteleminen on hauskaa. Tarkoituksenani on tehdä torkkupeitto ja peitosta niin suuri kuin olemassa olevista langoista tulee. Reunaväriksi valitsin violetin, koska se sopii sekä tytölle että pojalle. Olen iloinen, että saan siivottua lankavarastoa ja tulee vähän lisää säilytystilaa, sitä kun ei ole koskaan liikaa.

Kirppisostoja

Löysin taas pari kivaa kesäisen värikästä pannulappua. Näitä alkaa olla jo yli oman tarpeen, mutta en ostakaa järjen vaan tunteen mukaan ja tutkimusmielessä. Minusta käsityöt ovat kiehtovia. Huomaan nykyisin kirppiksiltä etsiväni lähinnä vain käsitöitä tai käsitöihin liityviä materiaaleja. Ostoskoriin on päätynyt mm. matonkuteita, virkkuukoukkuja ja puikkoja, nappeja, pitsiliinoja, pitsinauhaa, pannulappuja sekä kangasta ja muutama käsityöaiheinen kirja. Räsylaarista löytyi kellastunut lakana, jonka ostin sen kauniin nauhan takia. Toivottavasti opin ompelemaan ja voin hyödyntää nauhaa ompeluissa.

On ollut hienoa innostua käsitöistä. Itse tekemällä saa aikaiseksi yksilöllisiä ja persoonallisia juttuja. Vanhaksi tulevista tai ei, niin haluan säilyttää osaamista ja perinnekäsitöitä polvelta toiselle. Tuntuu hyvältä olla sen verran omavarainen ja -taitoinen ettei tarvitse tyytyä valmiiseen ja olla aivan peukalo keskellä kämmentä. Tulevaisuudessa toivon, että pystyn tekemään käsitöitä entistä enemmän vanhoista, kierrätetyistä materiaaleista ja minimoimaan uusien materiaalien hankinnan. Ja toivon että työt tulisivat enimmäkseen tarpeen eikä pelkän tekemisen ilon vuoksi. Ja etten tekeleilläni lisäisi krääsän määrää maailmassa vaan ne olisivat oikeasti laadukkaita ja huolellisesti tehtyjä, joissa säilyisi arvo.

Kotona

Ei mökkijuhannusta tänä vuonna, vaikka yhteismökille olisi päässyt. Pesti koiranhoitajana piti kaupungissa ja kuntoutus oman koiran kanssa jatkuu, nurmikkokävelyillä.
Aloitin nutun teon, vähän jännittää tuleeko siitä mitään, kun ei ole ohjetta. Kolmesta olen koittanut katsoa ja yrittänyt soveltaa. Pienestä paidasta ottanut mittoja ja neulojan käsikirjasta muistutellut itselleni, miten kavennuksia tehdään.
Olen ihaillut virkattuja ruokia, leivoksia, donitseja, vihanneksia... Paistetusta kananmunasta oli hyvä aloittaa, sopivan helppoa vapaavirkkausta. Seuraava tavoitteeni on porkkana. Menee aikaa ennen kuin kukaan näillä leikkii. Toivottavasti äidin tekemät lelut silloin kelpaavat.