Syyskuusta näyttäisi tulevan kiireinen. Toisaalta toivon, että kuu kuluisi nopeasti ja tulisi pian lokakuu ja sitten MARRASKUU. Ja toisaalta toivon, että aika matelisi. No päivä kerrallaan.

Aleksin naulakko ja koruompelua

Naulakon takana lukee lyijykynällä Aleksi. Aleksi on todennäköisesti tehnyt naulakon koulun puutöissä. Nyt naulakko oli myynnissä kirppiksellä. En ymmärrä miten kukaan raaskii myydä lasten tekemiä käsitöitä? Ostin pois, kun naulakolle on tarvetta. Ehkä pilasin alkuperäisen näkemyksen sutimalla pintaan mustaa maalia, mutta näin miellyttää enemmän minua. Vielä pitäisi saada naulakko oikealle kohdalle seinään, mutta sitä ennen on vähän siirreltävä huonekaluja.
Onpa mukava surautella ompelukoneella. Lause, jota ei välttämättä uskoisi kuulevansa minulta. Mutta tänään oli hyvä ompelupäivä. Koruompelusta, tosin ei ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä, syntyi rintakoru.

Päivä, joka ei tunnu käynnistyvän millään. Ainoa valmiiksi saatettu asia on eilen aloitettu liina ja sekin vielä prässäystä vaille. Erilaisia pitsipyörylöitä olisi tarkoitus virkata hieman varastoon ja ommella sitten koristeeksi sopiviin paikkoihin.

Sunnuntaikuvia

Kirjontaa

Kansalaisopistossa olisi erittäin mielenkiintoinen (+) kirjontakurssi. Kaipaisin ohjattua toimintaa, opettajaa (+), ettei itse, yksin tarvitsisi väkertää ja opetella kantapään kautta. Kurssi vaatisi aikataulujen sovittelua (-), on toisen kaupungin puolella (-) (mutta kuntaliitoksen takia (+)) voisin kai osallistua? Olisi mielekästä tekemistä ja vaihtelua tulevalle äitiyslomalle (+), toisaalta en tiedä missä kunnossa tulen olemaan (-) ja onko minusta lähtijäksi? En pysy yhdessä koossa koko kurssin ajan ja en tiedä voisinko osallistua lopuille tunneille (-). Kevätlukukaudella on samainen kurssi (+), mutta en tiedä onko se jatkoa syksylle vai otetaanko uusia mukaan? Ja onko minusta silloinkaan menijäksi tai onko aikaa? Eli kai jatkan yksin väkertelyä. Olisipa edes joku vapaamuotoinen käsityöryhmä. Täytyy kai perustaa sellainen.

On ollut ikävä blogia. Täällä vanhassa taas, kun en ole vielä saanut muokattua uutta mieleiseksi. Viikko sitten kirppiksellä oli hyvä löytöpäivä... kaksi kahvikuppia, lasten pussilakana, naulakko, kangasta ja hiiri. Kunpa osaisi tehdä virkattuja eläimiä itse. Tässä blogi, jossa kivoja virkattuja otuksia.

Hanna Välitalon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua on muuten ihan herkkukirja. Se innostaa tarttumaan virkkuukoukkuun, kirjomaan, opettelemaan applikointia ja tekemään vanhasta uutta, persoonallisempaa. Lisätietoja täältä.

Kesän Salmela kierros tehty.

Kirjontaharjoituksia

Eilen sain vihdoin kirjontakehyksen ja pääsin harjoittelemaan. Seuraavat kokeilut voisivat olla jotain valokuvallisia.
Päivä ei tiedä paistaako vai sataa. Rohkaistuin silti laittamaan koneeseen pyykkiä. Toivotaan poutaa. Siivousurakkakin menossa.

Virkkauksen ilo

Tarkoituksenani ei ole muuttaa blogiani pelkäksi käsityöblogiksi. Olen nyt vain kovin innostunut käsitöistä, joten tännekin tulee niistä siis kirjoitettua. Olen saanut kaunista korttipostia, mutta korteista myöhemmin, kun ehdin/osaan kuvata ne arvonsa mukaisesti. Tämän päiväiset kirjapostin kuvat on nopeasti napattu ja eivät tee parasta oikeutta kirjalle. Frida Pontén Virkkauksen ilo lupaa, että sen ohjeet on helppo ymmärtää. Sopii siis minulle!
Kirjassa on enimmäkseen ohjeita pieniin käsitöihin kuten mm. nappikoruihin, kukkiin, ranteenlämmittimiin, huiveihin... Osa kirjan töistä on todella helppoja toteuttaa, niissä kun voi yhdistellä kirpparilöytöjä, kuten värikkäässä päiväpeitossa. Itse haaveilen samalla tekniikalla toteutetusta valkoisesta pöytäliinasta.
Kirjassa kesän ja syksyn käsityöt on jaettu omiin lukuihinsa. Omat osuutensa ovat saaneet myös väri-ilo, pastellisävyt ja pikkuväelle tehtävät käsityöt. Olen huomannut odottavani jo pikkuisen syksyä. Siksi tykkään kirjankin syksykuvista. Syksy on kovin kuvauksellista aikaa.
Tämän hetken hermolepokäsityöni ja virkkauksen ilon tuojani on violetit neliöt. Neliöitä kun ei tarvitse paljoa miettiä ja värien yhdisteleminen on hauskaa. Tarkoituksenani on tehdä torkkupeitto ja peitosta niin suuri kuin olemassa olevista langoista tulee. Reunaväriksi valitsin violetin, koska se sopii sekä tytölle että pojalle. Olen iloinen, että saan siivottua lankavarastoa ja tulee vähän lisää säilytystilaa, sitä kun ei ole koskaan liikaa.