Sana, joka Anu Tuomisen töistä väistämättäkin tulee mieleen on oivallus. Lajittelemalla ja järjestämällä yllättäviäkin arkipäiväisiä, vanhoja, rikkinäisiä asioita hän tekee oivaltavia yhdistelmiä. Hänen töissään on sellaista energiaa, joka lisää maailmaan pelkästään positiivista hyvää. Hänen työnsä eivät kuluta maailman varantoja, vaan päinvastoin, se vanha, rikkinäinen, kulunut, hyljeksitty, unohdettu ja kartettu, mikä toisilla päätyisi kaatopaikoille, on hänelle mahdollisuus, joka ansaitsee uuden, kauniin elämän. Hänen työnsä saavat uskomaan pieneen, sen merkityksellisyyteen ja arvoon. Arkipäiväinen on kaunista.Näyttelyssä erityisen mieleenpainuvia olivat ne muutamat työt, jotka oli yhdistetty museon salonkeihin ja huoneisiin. Miten hyvin ne sopivatkaan sinne ja miten aikakaudet sulautuvatkaan yhteen. Tulee jatkuvuuden tunne, joka antaa toivoa.
Anu Tuomisen on olemassa -näyttely Heinolan kaupunginmuseossa 29.9.-25.11.2007.
4 kommenttia:
Thank you for telling me about this Helmiina. It looks gorgeous, especially the mosaic floor. Nice pics also.
Fanitan Anu Tuomista!
Olet oikeassa. Oivallus on sana, joka leijuu Anu Tuomisen töiden yläpuolella.
Arjen kauneuden huomaaminen ja jatkuvuuden tunne - ne vasta voimia antavat. Ja voimiahan tarvitaan tässä lyhytkestoisten ilojen ja kulutuksen maailmassa, missä hitaus on pahe ja kiire melkein kansalaisvelvollisuus.
Kiitos tästä. Ihania töitä.Jossain blogissa oli myös patalaput kuvassa ja kolahdus iski tajuntaan. Ja kyllä,Liivian sanoin-nyt tiedän ketä fanittaa.
Lähetä kommentti