Eilisen turhaumat

Koirannuttu

Kiitos vapaapäiville, olen saanut jatkettua kesken jääneitä käsitöitä. Toivottavasti perhoskoiraystävä kokoa xs, on yhtä tyytyväinen nuttuun kuin minä. Osasin tehdä helmineuletta, lanka on purkulankaa ja sain timanteillenikin käyttöä.

Kaikki hyvin

Olen onnellinen siitä, etten ole vielä tänä vuonna oikeastaan kertaakaan stressannut joulua. En ole ehtinyt, en ole jaksanut. Joulukuu on ihana ja kamala. Itselläni työsuman aika ja siihen kun lisää joulutyöt, pikkujoulut ja muut ohjelmat, niin jostakin on luovuttava. Siksi meillä ei tänä vuonna leivota pipareita ja vakaista aikomuksista huolimatta en saanut lähetettyä yhtäkään korttia. Sitten on asioita, joista en luovu, kuten siivous ja hyvä ruoka. Ja pieni kuusi on toiveissa. Joulu syntyy pienistä palasista, joka vuosi vähän erilaisista.
Ainoa luovempi aktiviteetti, mitä olen iltaisin jaksanut tehdä on ollut paketointi. Vielä monen sisältö on kesken, ehkä liiankin kesken, mutta huomenna on niiden aika, koska
tänään lähden juhlimaan kahta pientä. Niin ja tänään satoi lunta, mistä olen onnellinen. Valkoinen maa on mielelle monta kertaa valoisampi kuin musta.

Levollista Joulua kaikille!

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Oranssia tarpeeseen

Juuri nyt minulla on hillitön viehtymys tai tarve oranssiin ja vähän siniseen. Ja siksi tämä hassu kuva itselleni.

Tästä päivästä mieleen jääneet hyvät asiat: puhelu pikkujouluista innostuneen ekaluokkalaisen kanssa, konditoriasta haetut croissantit ja yhdet valmiiksi saadut joulukortit.

Onnellisuus ei vaadi isoja asioita

Eilen olin onnellinen illasta, purkillisesta valoa ja sen tuomasta tunnelmasta. +edelleen lumesta +kamerasta +siitä, että olen heiluttanut virkkuukoukkua onnistuneesti... onhan näitä.

Talvimyrsky

Eilen tomusokeroin ensimmäiset joulutortut, tänään ulkona kaikki on sokeroitu. Talvimyrsky tuulee ja tuiskuaa.

Blogini sisältö on nyt pelkkää pakettia, mutta paketointi vain on niin kivaa!

Lauantaina

Marraskuun pimeys ja ehkä juuri siksi tunne, ettei päivä käynnistyisi millään. Intoa tuovat kiiltokuvat ja silkkipaperit, ehdottomasti yhdessä. Ehkä näistä saa juuri nyt väriä tarpeeseen.

Toisaalta kudon ruskealla, itselleni oudolla ja vieraalla värillä. Mutta joka tuntuukin yllättävän kotoisalta ja hyvältä.

Ja sitten on uusi kamera, jonka kilk, klik ääneen olen täysin ihastunut.

Kiiltokuvat ostin Tiimarissa, missä oli aidosti ystävällinen ja aurinkoinen myyjä (valitettavasti tätä näkee aika harvoin). Sanoi, että ihanaa, kun joku ostaa kiiltokuvia, harvemmin kun enää näkee. Minulle ne ovat nyt ihan in ja must.

Keskeneräistä

Lyyli on vielä enemmän mietinnässä kuin teossa. Samoin kuin neulotut pipo, kaulaliina ja kassi, pehmo-otus, virkatut rinkulat ja torkkupeitto. Helmapitsit.
Teossa nyt säärystimet x 2, pieni kesämekko, hartiahuivi.

Onneksi jouluun on vielä aikaa ja kaiken ei tarvitse olla valmiina jouluksi.

Outoja ostoksia kirppikseltä

Tässä lisää pitkin syksyä ostettuja outoja kirppislöytöjä. Lapsen tekemä puinen korurasia. Suhtaudun ehkä liian tunteellisesti kaikkeen, mitä lapset ovat tehneet. Mutta ihailen heidän aitoa tekemistä ja itseilmaisua, jota opit, ismit ja ympäristö ei ole liiaksi pilannut. Tuntui pahalta, että joku oli luopunut käsityöstään. Ostin pois, kun hintakin oli mitätön. Sitä paitsi kannessa on perhonen ja perhoset ovat vastustamattomia.
Tykkään tehdä käsitöitä toisten käsitöistä. Pitsi (joka muuten on jo ostettu aiemmin) voisi päätyä verhoon ja pannulappu (vai patalappu) nukkekodin matoksi. Nämä kaksi olisivat kyllä ihan hyvät yhdessäkin. Punaisen pannulapun kaveri oranssi on esiintynyt blogissa jo aiemmin (toistan itseäni).
Ja lopuksi ihme pötkylät, joita en varmaan olisi töppösiksi arvannut, elleivät sukkalaatikossa olisi olleet. Olivat yhtä aikaa ihanat ja kamalat, sellaiset joista ei oikein tiedä pitääkö vaiko inhota. Jalassa joka tapauksessa lämpöiset.

Lyyli - 1. vaihe

Piirsin Lyylin jo viikkoja sitten. Tarkoitus olisi monistaa eri tekniikoin Lyyliä sinne ja tänne. Tiedossa kaikenlaista näpertämistä ja väkertämistä, askartelua ja käsitöitä.

Ensi vuoden kalenteri näyttää vielä aivan tyhjää, nykyinen onkin ollut (ja on ja tulee olemaan) sitten sitäkin täydempi.
Kesken on myös joukko erinäisiä käsityöyritelmiä. Osa jo teossa, enimmät vielä päässä. Joulukin lähestyy ja haluan tehdä itse lahjoja. Jotain valmistakin sentään jo. Pienen pieni peitto, elämäni ensimmäisillä isoäidinneliöillä. Pienessäkin on päättelyineen ja yhdistelyineen yllättävän iso homma, mutta silti jo seuraavan, hitusen isomman torkkupeiton teko houkuttelee. Ja ehkä sitten vuorossa olisi se iso peitto, jota näilläkin neliöillä lähdin tekemään, mutta joka matkan varrella siis melkoisen pieneksi kutistui. Tosin tästä oppineena teen kerrosta isompia neliöitä, joissa uloin kerros on aina samanvärinen. Ja värimaailma on jotain aivan muuta.

Keltaisessa huoneessa

Olen seurannut ohikiitäviä maisemia jo viikkoja. Ensin viljapeltoja, sitten ruskaa. On eletty syksyn kauneimpia päiviä. Monesti on mieleni tehnyt tallentaa maisemia, kamera ei kuitenkaan koskaan ole ollut mukana. Kun en ole kuvannut, voisin yrittää maalata, en vain ole saanut aikaiseksi. Maisemista mieleeni tuli Peter Frie. Vaikken maisemamaalauksien ylin ystävä olekaan, hänen olen.


Tällä viikolla syksy teki käännöksen, päätti myrskytä, tuulla ja sataa. Maassa olisi haravoitavaa. En vain raaski, on niin kaunista, erityistä. Haluan imeä keltaisesta energiaa. Tämäkin on vain pieni ohimenevä hetki.

Ostin pitsiä kirppikseltä. Ensin ajattelin koruiksi, sitten langaksi. Mutta en taida saksia, annan olla vain, juuri näin.

Eteenpäin

Pientä

Piipahdin tänään pikaisesti kirppiksellä. Löysin pienen kokoelman nappeja ja olen hirmuisen tyytyväinen. Löysin myös kulhon ja pienet pätkät pitsiä.

Ompelukone odottaa valloitusta, jotta saisin ommeltua purnukasta pöytäliinan.
Ajattelin, etten tee vähään aikaan yhtään kuva, mutta kun kummipoika täytti 6-vuotta, niin olihan korttiin kuva saatava. Tein dinosauruksen, jolle tuli hylkeen pää. Ups!

Omakuva, ajankuva II

Omakuva, ajankuva

Tarkkasilmäinen saattoi nähdä tämän jo eilen. Eilisen päivän omakuva, tosin ei esittävä. Ajankohtainen tänäänkin, siksi myös ajankuva.

Kiitos kaikille osallistumisestanne arpajaisiin.

Arpaonni suosi tällä kertaa Tanyaa ja Violetia. Laitattehan osoitteenne helmiinanposti(a)gmail.com, niin saatte korttipostia.

Syksyistä

Blogini täytti heinäkuussa vuoden. Ei tullut juhlittua sitä, eikä järjestettyä arpajaisia silloin. Tehdään se nyt. Jos haluat voittaa tämän kortin tai jotain muuta, niin jätä puumerkkisi. Aikaa on ensi sunnuntain (7.9.) puoleen päivään asti.

Black Rose

Viime lokakuussa Pikkujutut kirjoitti kahden kuvan antamasta ideasta. Seuraavana päivänä syntyi koru. Ihastuin totaalisesti ideaan yhdistää kuva ja koru tai siihen miten kuvat antoivat korulle muodon ja rytmin. Sittemmin Pikkujutut on suunnitellut paljon koruja, joihin voi tutustua täällä.
Tällä viikolla minusta tuli vaihtokaupalla Black Rosen onnellinen omistaja.

Millä päällä sadesäällä

Meillä on nuokuttu tänään, keittiön basilikaa myöden. Tarmoa itsestään on ollut vaikea löytää. Nojatuoli on vuoroin houkutellut minua, vuoroin koiraa. Ollaan katsottu Minun Afrikkani ja nukuttu koiranunta. Teetä on juotu tänäänkin, kuten aina. Viime viikolla osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni korttivaihtoon. Sain postia Paperisydämen Annalta. Annan maalauksissa on iloa. Syksykin näyttää niin hyväntuuliselta, ettei tuo tuleva tai melkein jo oleva vuodenaika tunnukkaan enää niin pelottavalta. Kiitos Anna.

Maalausta tänään. Tässä tärkeimmät välineeni.**********************************************************Eilen piipahdin kirpputorilla. Virkatut pannulaput eivät taida olla muodissa, koska nämä sai muutamalla kymmenellä sentillä.
Koska oma virkattu torkkupeittoni ei ole alkuneliöitä pidemmälle edistynyt, niin olisikohan täysin mahdoton idea kerätä näitä ja yhdistää peitoksi? No tuskin jaksan odottaa siihen asti, että pannulappuja olisi tarpeeksi. Turkoosireunaisesta onkin tulossa kupinalunen ja oranssillekin on jo idea mielessä.