Huomio

Hitaan elämän pieniä huomioita. Herttavuorenkilpi on kuin pinnin kukka. Kaunis maljakossa.

Pinnit

Tein lahjaksi pinnit Jämälankakirjan ohjeella.

Nyt kesällä haluan lukea edes kaksi kirjaa. Haahtelan Katoamispisteen ja Konttisen Naiset taiteen rajoilla. Kesällä haluan elää hitaasti, vähän vanhanaikaisesti, ilman liikaa mediaähkyä. Olen siksi hidas bloggaajakin.

Leikekirjailua ja siivousta

Olen kasannut taas leikekirjaa. Yrittänyt päästä eroon lehdistä ja ollut tyytyväinen siitä, että uusiin lehtiin ei ole mennyt euroakaan rahaa. Uusia en halua ostaa, vanhoissakin on katsottavaa. Ja parhaat palat niistä siis talletetaan. Huomaan pitäväni monesta, vanhasta ja väreistä, toisaalta valkoisesta ja avarasta. Valosta, keksinnöistä, persoonallisista ratkaisuista, veistoksillisesta harmoniasta, maalauksista (valokuvasuurennoskin voisi olla kiva), suorista linjoista, pinoista, koreista, käsitöistä tai ylipäätään siitä, että harrastukset saavat näkyä...
Ehkä olisi helpompi ja parempi ajatella "mitä ei minulle kiitos" -listaa. Sen suhteen osaisin olla ehdoton.

Toiseen aukemaan olen kasannut mustia seiniä. Minulla on jäänyt kesken projekti, maustehyllyn peitto liitutaulumaaliovella. Syksyllä mahan kanssa kävin kysymässä levyä oveksi. Puutavarakauppa myi niin isoja levyjä, etten olisi saanut sellaista millään kuljetettua. Projekti on sittemmin jäänyt roikkumaan, kun kaksi päivää kyselystä, olinkin jo synnyttämässä.

Himalaiselta poimin ajatuksen perjantaihyvästä. Tai virallista termiä en muista, mutta itsensä palkitsemisesta kuitenkin jollakin mukavalla asialla, teolla tai muulla mielihyvää tuottavalla jutulla. Minulle se on tänään ajat sitten tilattu Pitsikirja, jonka vihdoin sain. Vaikuttaa melkoiselta tietopaketilta.
Aamulla lisäksi luin, että olen voittanut arpajaisissa. Hyvä perjantai!

Rasti seinään, olen saanut jotain aikaiseksi. Neulesetin kevääksi, kevääksi joka on tullut vauhdilla! Ilmassa on kevään lisäksi kaikenlaista, onneksi kalenteri ei sentään ole yhtä täynnä kuin maaliskuussa.

Poncho

Kolme kuukautta teossa ollut koiranponcho valmistui viimein. Tai odottaa vielä sovitusta ja nappien laittoa. Nyt onkin sitten pidettävä taukoa käsitöistä, nivelet naksuu ja paukkuu.

Säilytystilaa ei kai koskaan voi olla tarpeeksi tai sitten tavaraa on vain liikaa. Kyllästyin joka paikassa pyöriviin tumppuihin, sukkiin ja myssyihin. Keräsin ne kassiin, johon ompelin kirppisliinan kylkeen. Toinen kassi löytyi kaapin perukoilta. Jäi aikoinaan pyörän pinnojen väliin ja pohjaan tuli reikä. Paikkasin reiän pitsirinkulalla ja koristelin kassia vähän muutenkin. Sain uuden kassin kirjastoon tai ostoksille. Nyt on tarve saada asioita paikoilleen ja järjestykseen.

Kotihuivi

Kotihuivi valmistui. Se on pitkä, sellainen jonka huoletta pyöräyttää kahdesti kaulan ympäri ja silti se jää vielä ihanan reilusti roikkumaan. Huivi tuntui enemmän omalta, kun siinä on kuva. Vaan kovin on vaikeaa tuo villalle kirjonta. Toisinaan tulee seurattua Sandran touhuja, hänkin on viime aikoina tehnyt huiveja.

Ihanaa, että on mummit, mummot ja kummit. Tyttö sai postilaatikkoon yllätyksiä, villaa ylleen.

Oma hetki

Takana on huono yö. Toivottavasti edessä parempi päivä. Tyttö on ottanut tavaksi nukkua aamupäivällä pitkään. Mennyt näin jo viikon tai kaksi. Tiedän, että voin tällöin tehdä jotain. Syödä, suoria paikkoja, pyykätä, viettää omaa aikaa. Nyt olisi ehdottomasti siivottava, yritän kuitenkin sulkea silmäni sotkulta, vaikkei mielestä se poistukaan. Tarvitsen oman hetkeni. Puikoilla kotihuivi, johon liian vähän vaaleanpunaista lankaa. Mutta laitan paljon harmaata, ihanan arkista. Ja tiedän, että tuo nainen kummittelee joka paikassa. Haudon maalausajatuksia. Jos olisi rahaa, ostaisin tytölle Katja Tukiaista. Maalaan hänelle itse jotain, joskus.