Pieni suuri onni

Kevätaurinko, kiireetön aamu, kummitytön leipoma leipänen aamupalalla. Onni syntyy pienistä. Pääsiäinen on sujunut leppoisan lempeästi rauhoittuen. Pienien ja suurien vieraiden seurassa.

Eilen ja tänään...

ja erilainen näkemys.

Kumpi parempi?

Mies valitsi tämän. Perusteluna: keväisempi ja aurinkoisempi.

Oma valinta. Perusteluna: intensiivisempi.

Pää täynnä ajatuksia ja ideoita ja toisaalta taas täysin tyhjä. Rauhattomuutta, levottomuutta ja runsauden pulaa ja toisaalta sekavaa ja loppuen lopuksi ei mitään. Vaikeutta pysähtyä. Ja pysähtyä pitäisi, jotta saisi selkeyttä. Tällä hetkellä olen ehdottomasti sitruunankeltainen. Toisaalta ylienerginen, toisaalta lamaantunut.

Luotan siihen, että ideat maailmasta ei lopu niin kauan kuin on elämää, mutta toisinaan on hetkiä, että tuntuu, että kaikki on jo keksitty. Mitään ei kannata aloittaa, mitä siitäkin tulee? Pikkujutut muistutti aiemmin virkkaukseni kanssa, että prosessi on tärkeä. Pitäisikö lopputuloksen sijaan keskittyä prosessiin, ei valmiiseen? Voisi luopua niistä tavoitteista, joita on asettanut ja joita pelkää, ettei voi saavuttaa ja siksi ei uskalla edes aloittaa.

Minuus tuolilla

Toisto

Monesti toivoo, että voisi nukkua yön yli. Saada edes yhden yön verran etäisyyttä, sillä tänään näen eri tavalla kuin eilen. Materialistiset tarpeet yön yli nukkuminen karsii varsin usein.

Eroa eiliseen on yhden oranssin verran. Tänään näin, että se selvästi puuttuu. Oranssi on vaivannut viime aikoina. Se ei lukeudu suosikkeihini. Tuo kuuma, voimakas ja energinen. Tänä päivänä kuitenkin varsin nykyaikainen ja suosittu yritystenkin väri, sillä vannotaanhan tehokkuuden nimiin.

Energistä viikkoa!

Mitä tahansa minusta

Essuntasku antoi minulle haasteen. Se käsittää osa-alueet perhe * ystävyys * rakkaus * minä itse * mitä tahansa. Toteutan haasteen hieman alkuperäisestä poikkeavalla tavalla ja osissa. Tämä on osa yksi, mitä tahansa minusta.

Tässä jotain sattumanvaraista, tärkeää ja ei niin tärkeää.

* Arvostan uuden luomista * omaperäisyyttä * kekseliäisyyttä * leikkisyyttä.
* Toisaalta laahaan vanhassa ja muistoissa. * Luopumisen vaikeutta.
* Kuuntelen mielummin kuin puhun.
* Rauha * Toivo * hiljaisuus * melankolia * hitaus ovat sanoja, jotka kaikki voi jollain tavalla yhdistää minuun. Stressaannun kuitenkin monesta ja kävelen nopeasti.
* Hallitsevaa minussa: kohtelias uteliaisuus * tiedon jano * oppimisen halua.
* Innostun helposti, mutta alkuinnostus ei usein pitkälle kestä.
* Uudessa ihmisessä katson kokonaisuutta, vaikka pidän yksityiskohdista. Mutta ilman kokonaisuutta, ne ovat vain irrallisia hitusia.
* Haluan oppia keskittymään olennaiseen. * Koitan karsia ja pelkistää.
* Esineenä voisin olla kirja tai valkoinen säröinen kulho.

Mahdollisuuksien lauantai

Lauantai, vapaapäivä. Parasta lauantaissa on se, että kun siihen herää, on se täynnä mahdollisuuksia. Päivä, jolloin on lupa olla yhtä hyvin laiska tai ahkera. Uppoutua kirjan pariin yli puolille päiville tai heilua siivousrätti kädessä heti aamusta. Syödä ruhtinaallinen aamupala rauhassa lehteä selaten tai unohtaa itseltään nämä molemmat. Pysyä omien seinien sisällä tai lähteä ihmisten ilmoille. Varmaa lauantaiohjelmaa on vain, että illalla saunotaan, mutta sekin voi joskus unohtua.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Loman loppusaldo

Viimeisiä viedään lomasta. A-luokan kotiloma, odotuksien mukainen. Levännyttä mieltä voisi kyllä kernaasti lepuuttaa vielä viikolla. Josko sitten keskeneräinen nuken nuttu valmistuisi ja loppuun luettuja kirjoja olisi useampi kuin yksi ja koti kaappeja myöten järjestetty ja siivottu.

Vaaleanpunainen

Tarkoituksenani ei ole pitää väriviikkoa, mutta jos näin olisi omat mainintansa saisivat ainakin valkoinen, violetti, kulta, keltainen, ruskea, sininen ja vihreä. Oranssi saikin jo oman mainintansa. Ja vaaleanpunainen tulee tässä. Ja kas ei riittäisi viikossa edes päivät näihin kaikkiin.

Pidän vaaleanpunaisesta. Enkö ole kasvanut ohi barbimaailmasta ja tyttöydestä? Vaaleanpunainen edustaa minulle tuttua ja turvallista. Se on rauhoittava ja hellyyden väri. Sanotaan, että se vähentää ruokahalua, mutta berliininmunkin se suorastaan yllyttää syömään.

Uusin kirjahankinta Katja Tukiainen WORKS vaatii katselukertoja. Mitä enemmän katson, sitä enemmän pidän. Ja ihana kirja, kokonaisuus.