Kotona

Ei mökkijuhannusta tänä vuonna, vaikka yhteismökille olisi päässyt. Pesti koiranhoitajana piti kaupungissa ja kuntoutus oman koiran kanssa jatkuu, nurmikkokävelyillä.
Aloitin nutun teon, vähän jännittää tuleeko siitä mitään, kun ei ole ohjetta. Kolmesta olen koittanut katsoa ja yrittänyt soveltaa. Pienestä paidasta ottanut mittoja ja neulojan käsikirjasta muistutellut itselleni, miten kavennuksia tehdään.
Olen ihaillut virkattuja ruokia, leivoksia, donitseja, vihanneksia... Paistetusta kananmunasta oli hyvä aloittaa, sopivan helppoa vapaavirkkausta. Seuraava tavoitteeni on porkkana. Menee aikaa ennen kuin kukaan näillä leikkii. Toivottavasti äidin tekemät lelut silloin kelpaavat.

Eilen oli lämmin kesä taas täällä. Saattoi istua pihalla virkkaamassa. Kaipaan vaihtelua, ihan pientä matkaa, ei tarvitse olla kauaskaan, vähän vaihtelua arjesta. Mutta en halua mennä, kun haluan olla mahdollisimman paljon kotona, koiramme luona. Kun ei tiedä onko noita hetkiä enää paljoa. Nyt on vähän selkänsä blogille kääntänyt olo, elämä on kovin sisäänpäin kääntynyttä ja tunteikasta. Kirjoitan ja kuvaan taas, kun reipastun. Kameraan tarttuminen on ollut vaikeaa. Tällä viikolla löysin blogin, joka on inspiroinut, kun inspiraatiot ovat muuten olleet hukassa. Ja kiitos Tuula tunnustuksesta.

Lumikellosta kaikki alkoi. Nyt pihalla kukkii yksi jos toinen. Keväisin tulee harmiteltua vain sitä, ettei syksyllä tullut iskettyä maahan tarpeeksi sipuleita. Ensi keväänä toivoisin maasta putkahtavan lisää helmililjoja ja kymmenittäin runoilijan narsisseja.

Kasvimaa

Pihalla olisi tuhat tehtävää. Kukkien ihailun lisäksi kitkemistä, hernemaan laittoa, siementen kylvämistä, kompostimullan levitystä. Onneksi tänään ei tarvitse kastella, se tulee taivaalta luonnon puolesta. Kasvimaata olen saanut jo edes jonkinlaiseen kuosiin. Pientä kasvuakin jo aikaiseksi, vaikka osa siemenistä oli jo vanhentuneita. Tänään askartelin yrttitikkuja, jotta erottaisin pieniä vihreitä toisistaan. Ruohosipuli ja sitruunamelissa ovat jo niin hyvässä kasvussa, etteivät ne tunnistetikkuja kaipaa. Raparperistäkin voi kohta jo kerätä satoa.

Pelargoniarakkautta

Haaveilin pitkään vaaleanpunaisesta pelargoniasta. Ostin yhden ja se on ihana. Miksi joskus erehdyin pitämään näitä mummokukkina?

Ostoksilla

Eilen oli käytävä kirjastossa, koska en saanut uusittua enää paria kirjaa. Olivat olleet jo maksimiajan lainassa. Kirjastoomme on ilmestynyt automaatit niin palautukseen kuin lainaukseenkin. Sinänsä ihan mukavaa leikkiä itse kirjastontätiä, mutta kone ei korvaa sosiaalista kohtaamista virkailijan kanssa. Automaatteja perustellaan mm. paremmalla tietoturvalla ja sillä, että nyt virkailijoille vapautuu enemmän aikaa neuvontaan ja opastukseen. En tiedä kuinka paljon automaateilla säästetään henkilöstökuluja? Ehkä noihin laitteisiin ajan kanssa tottuu tai turtuu. Nyt ne tuntuvat vielä kovin vierailta.

Kun kirjastokäynti oli pakottanut kaupungille, päätin piipahtaa samalla myös kirppiksellä. Mukaan lähti heräteostoksena pannulappu ja pussilakana, tarpeeseen nippu vanhoja henkareita.

Virpojien päivä

Edellisiin vuosiin pohjautuen en odota tänään suurta laumaa noitia oven taakse. Yksi virpoja nyt ainakin on tulossa, siitä kun on jo etukäteen ilmoitettu. Hänelle tein pienen suklaayllätyksiä sisältävän tötterön.

Sunnuntaijuttuja

Päivä on taas auringonpaistetta, joka tosin armottomasti paljastaa pölyjä. Siksi oli hieman kiillotettava "kristalleja". Siivosin olohuoneen pöydän miljoonasta projektistani. Silitin siihen lakanan liinaksi, joka toisin jäi kamalan ryppyiseksi. Keittiöön haaveilen vaaleanpunaisesta liinasta, muutoin värini on nyt valkoinen. Ostin kimpun tulppaaneja. Ja voi että niin pienestä voi tulla mahdottoman iloiseksi. Hyvää sunnuntaita!

Harmaata vai valkoista?

Tänään pihalla on enteitä keväästä, linnunlaulua, lämpöä.
Aurinko on aika inspiroiva.

Hamailua