Lempiruusuni on kukassaan

Hentoa valoa

Taittelin kymmenen perhosta. Kokeilin niihin kopiopaperia, leivinpaperia ja silkkipaperia. Sellainen läpinäkyvä paperi olisi ollut varmaan parasta. Sitä ei ollut, enkä edes muista sen virallista nimeä. Tyydyin silkkipaperiin. Kopiopaperi oli läpinäkymätöntä, leivinpaperi olisi ollut kuumuudenkestävää, mutta en tykännyt sen likaisesta sävystä. Silkkipaperi on vähän liian hentoa, mutta kuultaa kauniisti läpi. Lamppujen ympärillä on kovaa muovia olevat suojukset, joten paperi ei pääse osumaan lamppuihin, silti en pitäisi näitä päällä vahtimatta. Kivaa hentoa valoa.

On ollut hiljaisuus. Odotamassa miljoona pientä ja suurempaa projektia, nyt ja sitten hetkiä, kun on aikaa. Omaa aikaa. Tyttösessämme on kovasti vahtimista. Hän on oppinut ryömimään, konttaamaan, istumaan ja seisomaan tukea vasten hetkessä. Nyt hän haluaa kävellä tuen kanssa ja yrittää kurotella ja kiipeillä kaikkeen mihin vain yltää ja kykenee. Nukkumarytmimmekin on muuttunut.

Halusin osallistua nuttuprojektiin. Tein kaksi nuttua, jotka sain laittaa mukaan ystävällisen Saksittua blogin Sadien yhteispostitukseen. Kiitos vielä kerran. Sadie muisti myös meitä tyttösen kanssa paketilla. Tyttönen sai nallen kuvan katseltavakseen, minä lankoja kirjontaan ja origamipapereita. Muistaakseni en ole maininnut täällä kertaakaan kiinnostustani origamia kohtaan. Tahdon taitella perhosia. Ja tehdä hakoja, tatoja ja umetatoja.

Perhosia tahdon myös kirjoa ja maalata pieneksi kokoelmaksi seinälle.

Vaatejuttuja

Me ollaan saatu paljon vauvanvaatteita käytettynä ja ollaan kiitollisia siitä. Tykkään hieman muunnella ja uudistaa niitä. Pieni muuntelu on nopeaa ja helppoa, enkä osaa vielä ommella itse vaatteita.

Oli vanha takki.

Oli vanha kuva.

Kirjoin. Kerrankin oikealla langalla. Se luisti hyvin ja oli helppoa. Nyt kuvista huomasin leukalinjan hieman karanneen. Onneksi sitä ei luonnossa huomaa tai siis että näyttäisi virheeltä.


Ompelussa olisi varaa parantaa. Kuvan alle on kirjottu neidin nimi, valokuvasta sen poistin.

Hampaat kutittaa.

Huomio

Hitaan elämän pieniä huomioita. Herttavuorenkilpi on kuin pinnin kukka. Kaunis maljakossa.

Pinnit

Tein lahjaksi pinnit Jämälankakirjan ohjeella.

Nyt kesällä haluan lukea edes kaksi kirjaa. Haahtelan Katoamispisteen ja Konttisen Naiset taiteen rajoilla. Kesällä haluan elää hitaasti, vähän vanhanaikaisesti, ilman liikaa mediaähkyä. Olen siksi hidas bloggaajakin.

Leikekirjailua ja siivousta

Olen kasannut taas leikekirjaa. Yrittänyt päästä eroon lehdistä ja ollut tyytyväinen siitä, että uusiin lehtiin ei ole mennyt euroakaan rahaa. Uusia en halua ostaa, vanhoissakin on katsottavaa. Ja parhaat palat niistä siis talletetaan. Huomaan pitäväni monesta, vanhasta ja väreistä, toisaalta valkoisesta ja avarasta. Valosta, keksinnöistä, persoonallisista ratkaisuista, veistoksillisesta harmoniasta, maalauksista (valokuvasuurennoskin voisi olla kiva), suorista linjoista, pinoista, koreista, käsitöistä tai ylipäätään siitä, että harrastukset saavat näkyä...
Ehkä olisi helpompi ja parempi ajatella "mitä ei minulle kiitos" -listaa. Sen suhteen osaisin olla ehdoton.

Toiseen aukemaan olen kasannut mustia seiniä. Minulla on jäänyt kesken projekti, maustehyllyn peitto liitutaulumaaliovella. Syksyllä mahan kanssa kävin kysymässä levyä oveksi. Puutavarakauppa myi niin isoja levyjä, etten olisi saanut sellaista millään kuljetettua. Projekti on sittemmin jäänyt roikkumaan, kun kaksi päivää kyselystä, olinkin jo synnyttämässä.

Himalaiselta poimin ajatuksen perjantaihyvästä. Tai virallista termiä en muista, mutta itsensä palkitsemisesta kuitenkin jollakin mukavalla asialla, teolla tai muulla mielihyvää tuottavalla jutulla. Minulle se on tänään ajat sitten tilattu Pitsikirja, jonka vihdoin sain. Vaikuttaa melkoiselta tietopaketilta.
Aamulla lisäksi luin, että olen voittanut arpajaisissa. Hyvä perjantai!

Rasti seinään, olen saanut jotain aikaiseksi. Neulesetin kevääksi, kevääksi joka on tullut vauhdilla! Ilmassa on kevään lisäksi kaikenlaista, onneksi kalenteri ei sentään ole yhtä täynnä kuin maaliskuussa.

Poncho

Kolme kuukautta teossa ollut koiranponcho valmistui viimein. Tai odottaa vielä sovitusta ja nappien laittoa. Nyt onkin sitten pidettävä taukoa käsitöistä, nivelet naksuu ja paukkuu.