Haluaisin tehdä koruja. Ensimmäisiinsä suhtautuu erityisellä lämmöllä. Lokakuu on kovin täynnä. Kaikkea mukavaa kyllä, mutta ei aikaa korusteluille.
Illalla oli hetki omaa aikaa. Tulin niin hyvälle tuulelle pelkästään kimalleliimalla Klimtin korttien koristelemisesta. Oli helppoa, kerrankin ei mitään suunnittelua. Olen vähän väsynyt suunnittelemaan. Päivällä sain kukkasipulit vihdoin maahan, oli kuin iso taakka olisi tippunut hartioilta.

Takki

Teen aika harvoin mitään neulomuksia ohjeen mukaan. Takki on Novitan uusimmasta lehdestä. Oli niin helppo ohje, että tajusin. Ihana ilma, kiva käydä kuvaamassa pihalla. Luonto osaa sekoittaa hienoja värejä. Minä olen elänyt pitkään violettia ja vaaleanpunaista kautta. Haluaisin maalata myös vihertävällä keltaisella. Piha odottaa talvilevolle laittoa.

Aikainen paluu

Palasin aiemmin kuin piti. Työpajailutaukoni meni myttyyn. Ei ne tekemiset ole tärkeitä. On tärkeämpää olla ÄITI.

Ja palasin, vaikka en tiedä mitä tämän blogin kanssa tekisi? Tuntuu, että ollaan jo kasvettu vähän erillemme, blogi ja minä. Yli kolme vuotta tätä jo. Joka joskus on ollut uutta, tuntuu nyt jo koetulta. Mieli haikailee jotain uutta mistä ammentaa. Mutta yritän kirjoittaa vielä edes hitaasti, edes harvoin. Jos jossain kuitenkin olisi vielä kipinä.

Maalasin "Helmet", vähän kesken on tuo ja annan niin hetken ollakin. Maalaaminen tekee minusta kiukkuisen.

Peitto

Järjestelmällisen uurastuksen jälkeen peittokin valmistui vihdoin. Ei siitä edes kovin iso tullut (99 x 161 cm), mutta huh, että oli hommaa. Nyt kotikaaosta selvittämään.

Huivi

Olen urakoinut keskeneräisiä tekeleitä. Mm. Virkkauksen ilo -kirjasta inspiraationsa saanutta mohairhuivia.

Laitoin puikoille myös jotain uutta, hahtuvaisen pyllynlämmittimen rattaisiin. Se alkoi liian kapeana, toivottavasti etenee paremmin. Ihanaa, että on syksy. Aloitettiin kerhokin.

Nuttu

Tein vielä yhden nutun. Pieni apurini haluaa osallistua kaikkeen.

Tuntuu, että olisi elänyt pidemmänkin ajan. Viikossa tapahtunut niin paljon. Tänään kesän Salmela. Mun oli niin hyvä olla Maria Laineen maalausten luona. Tykkäsin Annuli Viherjuuren kahdesta ja Asta Pajusen lähes kaikista. Kädet oli tänä vuonna täynnä, joten oikeastaan ei kuvia, mutta muistoja ja tunne.

Kun käy läpi tavaroita, löytää kaikkea yllättävää ja unohdettua. Jäljennös Adolf von Beckerin Tyttö ja kissa maalauksesta, jossa olen pelännyt ihmistä ja takellellut tytössä.
Pidän edelleen tuosta alkuperäisestä teoksesta, sen "pienestä" aiheesta, kauniista hämystä ja tunnelmasta. Jotain sellaista mennyttä rauhaa ja hitautta, mitä enää ei ole. Haluan roikkua tämän kanssa vielä menneessä ja jätän talteen.

Räsymatto lempimatto

Oli yksi pieni haave. Saada mäntysuovalle tuoksuva matto. Nyt on. Räsymatto lempimatto. Tällä viikolla tulee sohva, muutoin jatkan pelkistämistä, karsimista ja turhasta luopumista.