Kesän Salmela kierros tehty.

Kirjontaharjoituksia

Eilen sain vihdoin kirjontakehyksen ja pääsin harjoittelemaan. Seuraavat kokeilut voisivat olla jotain valokuvallisia.
Päivä ei tiedä paistaako vai sataa. Rohkaistuin silti laittamaan koneeseen pyykkiä. Toivotaan poutaa. Siivousurakkakin menossa.

Virkkauksen ilo

Tarkoituksenani ei ole muuttaa blogiani pelkäksi käsityöblogiksi. Olen nyt vain kovin innostunut käsitöistä, joten tännekin tulee niistä siis kirjoitettua. Olen saanut kaunista korttipostia, mutta korteista myöhemmin, kun ehdin/osaan kuvata ne arvonsa mukaisesti. Tämän päiväiset kirjapostin kuvat on nopeasti napattu ja eivät tee parasta oikeutta kirjalle. Frida Pontén Virkkauksen ilo lupaa, että sen ohjeet on helppo ymmärtää. Sopii siis minulle!
Kirjassa on enimmäkseen ohjeita pieniin käsitöihin kuten mm. nappikoruihin, kukkiin, ranteenlämmittimiin, huiveihin... Osa kirjan töistä on todella helppoja toteuttaa, niissä kun voi yhdistellä kirpparilöytöjä, kuten värikkäässä päiväpeitossa. Itse haaveilen samalla tekniikalla toteutetusta valkoisesta pöytäliinasta.
Kirjassa kesän ja syksyn käsityöt on jaettu omiin lukuihinsa. Omat osuutensa ovat saaneet myös väri-ilo, pastellisävyt ja pikkuväelle tehtävät käsityöt. Olen huomannut odottavani jo pikkuisen syksyä. Siksi tykkään kirjankin syksykuvista. Syksy on kovin kuvauksellista aikaa.
Tämän hetken hermolepokäsityöni ja virkkauksen ilon tuojani on violetit neliöt. Neliöitä kun ei tarvitse paljoa miettiä ja värien yhdisteleminen on hauskaa. Tarkoituksenani on tehdä torkkupeitto ja peitosta niin suuri kuin olemassa olevista langoista tulee. Reunaväriksi valitsin violetin, koska se sopii sekä tytölle että pojalle. Olen iloinen, että saan siivottua lankavarastoa ja tulee vähän lisää säilytystilaa, sitä kun ei ole koskaan liikaa.

Kirppisostoja

Löysin taas pari kivaa kesäisen värikästä pannulappua. Näitä alkaa olla jo yli oman tarpeen, mutta en ostakaa järjen vaan tunteen mukaan ja tutkimusmielessä. Minusta käsityöt ovat kiehtovia. Huomaan nykyisin kirppiksiltä etsiväni lähinnä vain käsitöitä tai käsitöihin liityviä materiaaleja. Ostoskoriin on päätynyt mm. matonkuteita, virkkuukoukkuja ja puikkoja, nappeja, pitsiliinoja, pitsinauhaa, pannulappuja sekä kangasta ja muutama käsityöaiheinen kirja. Räsylaarista löytyi kellastunut lakana, jonka ostin sen kauniin nauhan takia. Toivottavasti opin ompelemaan ja voin hyödyntää nauhaa ompeluissa.

On ollut hienoa innostua käsitöistä. Itse tekemällä saa aikaiseksi yksilöllisiä ja persoonallisia juttuja. Vanhaksi tulevista tai ei, niin haluan säilyttää osaamista ja perinnekäsitöitä polvelta toiselle. Tuntuu hyvältä olla sen verran omavarainen ja -taitoinen ettei tarvitse tyytyä valmiiseen ja olla aivan peukalo keskellä kämmentä. Tulevaisuudessa toivon, että pystyn tekemään käsitöitä entistä enemmän vanhoista, kierrätetyistä materiaaleista ja minimoimaan uusien materiaalien hankinnan. Ja toivon että työt tulisivat enimmäkseen tarpeen eikä pelkän tekemisen ilon vuoksi. Ja etten tekeleilläni lisäisi krääsän määrää maailmassa vaan ne olisivat oikeasti laadukkaita ja huolellisesti tehtyjä, joissa säilyisi arvo.

Kotona

Ei mökkijuhannusta tänä vuonna, vaikka yhteismökille olisi päässyt. Pesti koiranhoitajana piti kaupungissa ja kuntoutus oman koiran kanssa jatkuu, nurmikkokävelyillä.
Aloitin nutun teon, vähän jännittää tuleeko siitä mitään, kun ei ole ohjetta. Kolmesta olen koittanut katsoa ja yrittänyt soveltaa. Pienestä paidasta ottanut mittoja ja neulojan käsikirjasta muistutellut itselleni, miten kavennuksia tehdään.
Olen ihaillut virkattuja ruokia, leivoksia, donitseja, vihanneksia... Paistetusta kananmunasta oli hyvä aloittaa, sopivan helppoa vapaavirkkausta. Seuraava tavoitteeni on porkkana. Menee aikaa ennen kuin kukaan näillä leikkii. Toivottavasti äidin tekemät lelut silloin kelpaavat.

Eilen oli lämmin kesä taas täällä. Saattoi istua pihalla virkkaamassa. Kaipaan vaihtelua, ihan pientä matkaa, ei tarvitse olla kauaskaan, vähän vaihtelua arjesta. Mutta en halua mennä, kun haluan olla mahdollisimman paljon kotona, koiramme luona. Kun ei tiedä onko noita hetkiä enää paljoa. Nyt on vähän selkänsä blogille kääntänyt olo, elämä on kovin sisäänpäin kääntynyttä ja tunteikasta. Kirjoitan ja kuvaan taas, kun reipastun. Kameraan tarttuminen on ollut vaikeaa. Tällä viikolla löysin blogin, joka on inspiroinut, kun inspiraatiot ovat muuten olleet hukassa. Ja kiitos Tuula tunnustuksesta.

Lumikellosta kaikki alkoi. Nyt pihalla kukkii yksi jos toinen. Keväisin tulee harmiteltua vain sitä, ettei syksyllä tullut iskettyä maahan tarpeeksi sipuleita. Ensi keväänä toivoisin maasta putkahtavan lisää helmililjoja ja kymmenittäin runoilijan narsisseja.

Kasvimaa

Pihalla olisi tuhat tehtävää. Kukkien ihailun lisäksi kitkemistä, hernemaan laittoa, siementen kylvämistä, kompostimullan levitystä. Onneksi tänään ei tarvitse kastella, se tulee taivaalta luonnon puolesta. Kasvimaata olen saanut jo edes jonkinlaiseen kuosiin. Pientä kasvuakin jo aikaiseksi, vaikka osa siemenistä oli jo vanhentuneita. Tänään askartelin yrttitikkuja, jotta erottaisin pieniä vihreitä toisistaan. Ruohosipuli ja sitruunamelissa ovat jo niin hyvässä kasvussa, etteivät ne tunnistetikkuja kaipaa. Raparperistäkin voi kohta jo kerätä satoa.

Pelargoniarakkautta

Haaveilin pitkään vaaleanpunaisesta pelargoniasta. Ostin yhden ja se on ihana. Miksi joskus erehdyin pitämään näitä mummokukkina?

Ostoksilla

Eilen oli käytävä kirjastossa, koska en saanut uusittua enää paria kirjaa. Olivat olleet jo maksimiajan lainassa. Kirjastoomme on ilmestynyt automaatit niin palautukseen kuin lainaukseenkin. Sinänsä ihan mukavaa leikkiä itse kirjastontätiä, mutta kone ei korvaa sosiaalista kohtaamista virkailijan kanssa. Automaatteja perustellaan mm. paremmalla tietoturvalla ja sillä, että nyt virkailijoille vapautuu enemmän aikaa neuvontaan ja opastukseen. En tiedä kuinka paljon automaateilla säästetään henkilöstökuluja? Ehkä noihin laitteisiin ajan kanssa tottuu tai turtuu. Nyt ne tuntuvat vielä kovin vierailta.

Kun kirjastokäynti oli pakottanut kaupungille, päätin piipahtaa samalla myös kirppiksellä. Mukaan lähti heräteostoksena pannulappu ja pussilakana, tarpeeseen nippu vanhoja henkareita.