Synttärisuma

Meillä riittää synttäreitä kaikille muille kuukausille paitsi maaliskuulle, kesäkuulle ja elokuulle. Nyt on kolmet. Yhteen pakettiin virkkasin vähän ruokia. Leivoksia haluan virkata jossain vaiheessa lisääkin. Ohje täältä.

Harvinaisia vieraita

Tänään saatiin harvinaisia vieraita. Pieni parvi punatulkkuja ilmestyi takapihan vaahteraan aterioimaan. Iloitsen niin tästä bongauksesta. Punatulkut kun ovat nykyään niin harvinaisia vieraita kaupungissa.

Olen ajatellut joulua, ihan pikkuisen tai enemmänkin. Selannut vähän joulukirjoja, tehnyt alustavasti pari kuusenkoristetta, paketoinut muutaman lahjan, joista yhteen purtiin tänään reikä, kun lahjakätköni löydettiin. Kuusen toin ovelle viikonlopun mökkireissulta. Tänään leivoin pipareita, vielä kun oppisin syömäänkin niitä. Yleensä olen tykännyt syödä vain taikinaa ja nyt sekään ei maistunut. Koristelut jäivät muutamaan, enempää ei pieneni sallinut. Tämä voisi olla jo joulukuu, mutta ollaan vasta marraskuussa.

Minäkin sain vihdoin lintusia ikkunalle. Mies taitteli. Marraskuun valo on aika ainutlaatuista. Siis se vähäinen mikä on. Kynttilöitä on kulunut kiitettävästi. Tykkään kynttilöiden tuoksusta, tunnelmasta, valosta ja lämmöstä. Ne ovat pieni takan korvike.

Heijastinruusuke

Taitomaasta löytyy muutamia tekemiäni juttuja. Jokusen heijastinruusukkeen aion sujauttaa joulupakettiinkin.

Hyvin pieni osa iloitsen-listastani

Iloitsen pienistä jalan läpsytyksistä lattiassa. Vaikka olisin nyt ollut iloisempi pidemmistä kuin 25 minuutin päiväunista. Iloitsen vanhasta huivistani, jonka sain takaisin. Iloitsen marraskuusta, joka olkoon lepoa ja pientä puuhaa, vailla suurempia velvoitteita. Iloitsen puuhelmistä.

Tein tytön nukelle hatun. Pistän pakettiin, meillä on pian synttärit. Vuosi on mennyt nopeaan, todella nopeaan, liian nopeaan.

Elämä järjestykseen

On tapetin ansio, että olen alkanut tahtoa nähdä meillä turkoosinvihreänsinistä. Olen käynyt kaikki tavarani muutamaa mappia, paperipinoa ja joulutavarakaappia vaille läpi. Syksyllä ja talvella saadaan poltella ahkerasti kynttilöitä, niitä on kertynyt melkoinen määrä. Askarreltiin sitä varten lyhtykin. Lahjaksi saatu Pentikin lasikuppi sai kideliimareunaisen kuvan kylkeensä. Laitoin kuvan Piano-elokuvasta kehyksiin, koska se on niin kaunis elokuva ja kaunis on kuvakin. Siitä tulee mieleen vain kaikkea hyvää. Ehkä vähän hassua kehystää tuollaisia kuvia sukulaisten joukkoon, mutta kotona saa olla hassua. Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti.

Villapöpät

Me aloitetaan viikko näissä. Ohje vähän itse soveltaen.

Haluaisin tehdä koruja. Ensimmäisiinsä suhtautuu erityisellä lämmöllä. Lokakuu on kovin täynnä. Kaikkea mukavaa kyllä, mutta ei aikaa korusteluille.
Illalla oli hetki omaa aikaa. Tulin niin hyvälle tuulelle pelkästään kimalleliimalla Klimtin korttien koristelemisesta. Oli helppoa, kerrankin ei mitään suunnittelua. Olen vähän väsynyt suunnittelemaan. Päivällä sain kukkasipulit vihdoin maahan, oli kuin iso taakka olisi tippunut hartioilta.

Takki

Teen aika harvoin mitään neulomuksia ohjeen mukaan. Takki on Novitan uusimmasta lehdestä. Oli niin helppo ohje, että tajusin. Ihana ilma, kiva käydä kuvaamassa pihalla. Luonto osaa sekoittaa hienoja värejä. Minä olen elänyt pitkään violettia ja vaaleanpunaista kautta. Haluaisin maalata myös vihertävällä keltaisella. Piha odottaa talvilevolle laittoa.

Aikainen paluu

Palasin aiemmin kuin piti. Työpajailutaukoni meni myttyyn. Ei ne tekemiset ole tärkeitä. On tärkeämpää olla ÄITI.

Ja palasin, vaikka en tiedä mitä tämän blogin kanssa tekisi? Tuntuu, että ollaan jo kasvettu vähän erillemme, blogi ja minä. Yli kolme vuotta tätä jo. Joka joskus on ollut uutta, tuntuu nyt jo koetulta. Mieli haikailee jotain uutta mistä ammentaa. Mutta yritän kirjoittaa vielä edes hitaasti, edes harvoin. Jos jossain kuitenkin olisi vielä kipinä.

Maalasin "Helmet", vähän kesken on tuo ja annan niin hetken ollakin. Maalaaminen tekee minusta kiukkuisen.

Peitto

Järjestelmällisen uurastuksen jälkeen peittokin valmistui vihdoin. Ei siitä edes kovin iso tullut (99 x 161 cm), mutta huh, että oli hommaa. Nyt kotikaaosta selvittämään.

Huivi

Olen urakoinut keskeneräisiä tekeleitä. Mm. Virkkauksen ilo -kirjasta inspiraationsa saanutta mohairhuivia.

Laitoin puikoille myös jotain uutta, hahtuvaisen pyllynlämmittimen rattaisiin. Se alkoi liian kapeana, toivottavasti etenee paremmin. Ihanaa, että on syksy. Aloitettiin kerhokin.

Nuttu

Tein vielä yhden nutun. Pieni apurini haluaa osallistua kaikkeen.

Tuntuu, että olisi elänyt pidemmänkin ajan. Viikossa tapahtunut niin paljon. Tänään kesän Salmela. Mun oli niin hyvä olla Maria Laineen maalausten luona. Tykkäsin Annuli Viherjuuren kahdesta ja Asta Pajusen lähes kaikista. Kädet oli tänä vuonna täynnä, joten oikeastaan ei kuvia, mutta muistoja ja tunne.

Kun käy läpi tavaroita, löytää kaikkea yllättävää ja unohdettua. Jäljennös Adolf von Beckerin Tyttö ja kissa maalauksesta, jossa olen pelännyt ihmistä ja takellellut tytössä.
Pidän edelleen tuosta alkuperäisestä teoksesta, sen "pienestä" aiheesta, kauniista hämystä ja tunnelmasta. Jotain sellaista mennyttä rauhaa ja hitautta, mitä enää ei ole. Haluan roikkua tämän kanssa vielä menneessä ja jätän talteen.

Räsymatto lempimatto

Oli yksi pieni haave. Saada mäntysuovalle tuoksuva matto. Nyt on. Räsymatto lempimatto. Tällä viikolla tulee sohva, muutoin jatkan pelkistämistä, karsimista ja turhasta luopumista.

Lempiruusuni on kukassaan

Hentoa valoa

Taittelin kymmenen perhosta. Kokeilin niihin kopiopaperia, leivinpaperia ja silkkipaperia. Sellainen läpinäkyvä paperi olisi ollut varmaan parasta. Sitä ei ollut, enkä edes muista sen virallista nimeä. Tyydyin silkkipaperiin. Kopiopaperi oli läpinäkymätöntä, leivinpaperi olisi ollut kuumuudenkestävää, mutta en tykännyt sen likaisesta sävystä. Silkkipaperi on vähän liian hentoa, mutta kuultaa kauniisti läpi. Lamppujen ympärillä on kovaa muovia olevat suojukset, joten paperi ei pääse osumaan lamppuihin, silti en pitäisi näitä päällä vahtimatta. Kivaa hentoa valoa.

On ollut hiljaisuus. Odotamassa miljoona pientä ja suurempaa projektia, nyt ja sitten hetkiä, kun on aikaa. Omaa aikaa. Tyttösessämme on kovasti vahtimista. Hän on oppinut ryömimään, konttaamaan, istumaan ja seisomaan tukea vasten hetkessä. Nyt hän haluaa kävellä tuen kanssa ja yrittää kurotella ja kiipeillä kaikkeen mihin vain yltää ja kykenee. Nukkumarytmimmekin on muuttunut.

Halusin osallistua nuttuprojektiin. Tein kaksi nuttua, jotka sain laittaa mukaan ystävällisen Saksittua blogin Sadien yhteispostitukseen. Kiitos vielä kerran. Sadie muisti myös meitä tyttösen kanssa paketilla. Tyttönen sai nallen kuvan katseltavakseen, minä lankoja kirjontaan ja origamipapereita. Muistaakseni en ole maininnut täällä kertaakaan kiinnostustani origamia kohtaan. Tahdon taitella perhosia. Ja tehdä hakoja, tatoja ja umetatoja.

Perhosia tahdon myös kirjoa ja maalata pieneksi kokoelmaksi seinälle.

Vaatejuttuja

Me ollaan saatu paljon vauvanvaatteita käytettynä ja ollaan kiitollisia siitä. Tykkään hieman muunnella ja uudistaa niitä. Pieni muuntelu on nopeaa ja helppoa, enkä osaa vielä ommella itse vaatteita.

Oli vanha takki.

Oli vanha kuva.

Kirjoin. Kerrankin oikealla langalla. Se luisti hyvin ja oli helppoa. Nyt kuvista huomasin leukalinjan hieman karanneen. Onneksi sitä ei luonnossa huomaa tai siis että näyttäisi virheeltä.


Ompelussa olisi varaa parantaa. Kuvan alle on kirjottu neidin nimi, valokuvasta sen poistin.

Hampaat kutittaa.

Huomio

Hitaan elämän pieniä huomioita. Herttavuorenkilpi on kuin pinnin kukka. Kaunis maljakossa.

Pinnit

Tein lahjaksi pinnit Jämälankakirjan ohjeella.

Nyt kesällä haluan lukea edes kaksi kirjaa. Haahtelan Katoamispisteen ja Konttisen Naiset taiteen rajoilla. Kesällä haluan elää hitaasti, vähän vanhanaikaisesti, ilman liikaa mediaähkyä. Olen siksi hidas bloggaajakin.

Leikekirjailua ja siivousta

Olen kasannut taas leikekirjaa. Yrittänyt päästä eroon lehdistä ja ollut tyytyväinen siitä, että uusiin lehtiin ei ole mennyt euroakaan rahaa. Uusia en halua ostaa, vanhoissakin on katsottavaa. Ja parhaat palat niistä siis talletetaan. Huomaan pitäväni monesta, vanhasta ja väreistä, toisaalta valkoisesta ja avarasta. Valosta, keksinnöistä, persoonallisista ratkaisuista, veistoksillisesta harmoniasta, maalauksista (valokuvasuurennoskin voisi olla kiva), suorista linjoista, pinoista, koreista, käsitöistä tai ylipäätään siitä, että harrastukset saavat näkyä...
Ehkä olisi helpompi ja parempi ajatella "mitä ei minulle kiitos" -listaa. Sen suhteen osaisin olla ehdoton.

Toiseen aukemaan olen kasannut mustia seiniä. Minulla on jäänyt kesken projekti, maustehyllyn peitto liitutaulumaaliovella. Syksyllä mahan kanssa kävin kysymässä levyä oveksi. Puutavarakauppa myi niin isoja levyjä, etten olisi saanut sellaista millään kuljetettua. Projekti on sittemmin jäänyt roikkumaan, kun kaksi päivää kyselystä, olinkin jo synnyttämässä.